Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajasta 27.3.2002/274

Lainaus

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty liikenne- ja viestintäministeriön esittelystä, säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta 2 päivänä elokuuta 1994 annetun lain (719/1994) 10 b §:n nojalla, sellaisena kuin se on laissa 124/2001:

1 §

Asetuksen tarkoitus

Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetusten turvallisuutta sekä ehkäistä niistä ihmisille, ympäristölle ja omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja.

2 §

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) ministeriöllä liikenne- ja viestintäministeriötä;

2) vaarallisella aineella vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain(719/1994) 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettuja vaarallisia aineita;

3) vaarallisen aineen kuljetuksella:

a) vaarallisen aineen tiekuljetusta;

b) vaarallisen aineen rautatiekuljetusta;

c) astioiden ja säiliöiden täyttämistä vaarallisella aineella ja aineen muuta pakkaamista tie- tai rautatiekuljetusta varten;

d) vaarallisen aineen kuormaamista tie- tai rautatiekuljetusta varten;

e) vaarallisen aineen tie- tai rautatiekuljetukseen liittyvää purkamista, jos toiminnalla on vaikutusta kuljetuksen turvallisuuteen; ja

f) vaarallisen aineen tie- tai rautatiekuljetuksessa tarvittavien kuljetusasiakirjojen laatimista ja muuta kuljetukseen liittyvää toimintaa, jolla on vaikutusta kuljetuksen turvallisuuteen;

4) toiminnanharjoittajalla jokaista vaarallisen aineen kuljetusta suorittavaa luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä ja muuta yhteenliittymää tai henkilöryhmää sekä julkishallinnon elintä.

3 § (23.4.2009/264)

Turvallisuusneuvonantajan nimeämisvelvollisuus

Toiminnanharjoittajan on nimettävä yksi tai useampi turvallisuusneuvonantaja hoitamaan hänelle säädettyjä tehtäviä toiminnanharjoittajan valvonnassa.

Turvallisuusneuvonantajaa ei kuitenkaan tarvitse nimetä, jos:

1) vaarallisen aineen kuljetukset suoritetaan puolustusvoimien valvonnassa tai puolustusvoimien ajoneuvolla;

2) vaarallisen aineen kuljetuksia suoritetaan satunnaisesti kotimaassa edellyttäen, että toiminnasta voi aiheutua vain vähäistä vaaraa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle;

3) toiminnanharjoittajan vaarallisten aineiden kuljetukset:

a) täyttävät vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen (369/2011) liitteen A kohdassa 1.1.3 tai 1.7.1.4 taikka luvussa 3.4 tai 3.5 säädetyt ehdot;

b) ovat a alakohdassa mainitun asetuksen liitteessä C tarkoitettuja kuljetuksia;

(27.6.2013/476)

4) toiminnanharjoittajan vaarallisten aineiden kuljetukset täyttävät vaarallisten aineiden kuljetuksesta rautatiellä annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen (370/2011) liitteen kohdassa 1.1.3 tai 1.7.1.4 taikka luvussa 3.4 tai 3.5 säädetyt ehdot; tai (27.6.2013/476)

5) vaarallisten aineiden kuljetuksia suoritetaan ja vaarallisia aineita tilapäisesti säilytetään vain satama-alueella tai lentopaikalla.

LVMa vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 171/2009 on kumottu LVMa:lla vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 369/2011. LVMa vaarallisten aineiden kuljetuksesta rautatiellä 172/2009 on kumottu LVMa:lla vaarallisten aineiden kuljetuksesta rautatiellä 370/2011.

4 §

Turvallisuusneuvonantajan kelpoisuus

Turvallisuusneuvonantajalla tulee olla tämän asetuksen mukainen todistus kokeesta, jolla osoitetaan henkilöllä olevan turvallisuusneuvonantajan tehtävissä tarvittava, kyseessä olevaa kuljetusmuotoa koskeva asiantuntemus kaikkien vaarallisten aineiden kuljetukseen.

Kuljetusmuodon lisäksi turvallisuusneuvonantaja voi 1 momentista poiketen erikoistua vain yhteen tai useampaan seuraavista ryhmistä kuuluvien vaarallisten aineiden kuljetukseen:

1) luokkaan 1 kuuluvat aineet;

2) luokkaan 2 kuuluva aineet;

3) luokkaan 7 kuuluvat;

4) luokkiin 3, 4.1, 4.2, 4.3, 5.1, 5.2, 6.1, 6.2, 8 ja 9 kuuluvat aineet.

Turvallisuusneuvonantajaksi nimettävältä tulee olla kirjallinen suostumus tehtävään, ja hänellä tulee olla tuntemus kyseisen toiminnanharjoittajan toiminnasta.

Turvallisuusneuvonantajaksi voidaan nimetä toiminnanharjoittajan työntekijä, johtaja tai omistaja taikka toiminnanharjoittajan ulkopuolinen henkilö. Neuvonantajalla tulee kuitenkin olla tosiasialliset edellytykset hoitaa hänelle säädetyt tehtävät.

5 §

Turvallisuusneuvonantajan tehtävät

Turvallisuusneuvonantajan yleisenä tehtävänä on selvittää keinoja, joiden avulla toiminnanharjoittajan vaarallisten aineiden kuljetukset suoritetaan mahdollisimman turvallisesti kuljetusta koskevia säännöksiä noudattaen. Hänen tulee edistää tällaisten keinojen käyttöönottoa kuljetuksissa.

Turvallisuusneuvonantajan tulee toiminnanharjoittajan toiminnassa:

1) seurata vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien säännösten ja määräysten noudattamista;

2) antaa vaarallisten aineiden kuljetusta koskevia neuvoja;

3) huolehtia siitä, että vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvästä toiminnasta laaditaan toiminnanharjoittajalle vuosittainen kertomus, joka on säilytettävä viisi vuotta ja pyydettäessä annettava vaarallisten aineiden kuljetuksia valvovalle ja muulle näissä kuljetuksissa toimivaltaiselle viranomaiselle tämän toimialaan kuuluvien tehtävien hoitamista varten ja ministeriölle tutkimustoimintaa varten;

4) huolehtia siitä, että vaarallisten aineiden kuljetuksessa tapahtuneesta ihmiselle, ympäristölle tai omaisuudelle vaaraa aiheuttaneesta tapahtumasta laaditaan toiminnanharjoittajalle 6 §:ssä tarkoitettu onnettomuusselostus, joka on pyydettäessä annettava vaarallisten aineiden kuljetuksia valvovalle viranomaiselle; ja

5) hoitaa muita liitteessä 1 tarkoitettuja tehtäviä.

Toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että turvallisuusneuvonantajalla on mahdollisuus hoitaa hänelle säädetyt tehtävät.

6 §

Onnettomuusselostus

Toiminnanharjoittajan vaarallisten aineiden kuljetuksessa tapahtuneesta ihmiselle, ympäristölle tai omaisuudella vaaraa aiheuttaneesta tapahtumasta laadittavasta onnettomuusselostuksesta tulee käydä ilmi ainakin seuraavat seikat:

1) kuvaus onnettomuudesta, olosuhteet sen tapahtuessa ja siitä mahdollisesti aiheutuneet vahingot;

2) onnettomuuspaikalla toteutetut torjuntatoimenpiteet;

3) toimenpiteet, joihin kuljetuksen suorittaja ja muu toiminnanharjoittaja ovat ryhtyneet tai ryhtyvät vastaavan onnettomuuden toistumisen estämiseksi.

7 §

Turvallisuusneuvonantajan kokeet

Vaarallisen aineen tiekuljetuksiin ja rautatiekuljetuksiin liittyvistä aiheista järjestetään erilliset turvallisuusneuvonantajan kokeet, jotka voidaan myös yhdistää. Koe käsittää kaikki vaaralliset aineet tai kokelaan ennakkoilmoituksen mukaan yhteen tai useampaan 4 §:n 2 momentissa määriteltyyn ryhmään kuuluvat aineet. Hyväksytyllä kokeella osoitetaan, että henkilöllä on asiantuntemus kyseisen kuljetusmuodon ja kyseisten vaarallisten aineiden kuljetusta suorittavan toiminnanharjoittajan turvallisuusneuvonantajaksi.

Kokeessa saa olla mukana vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetusta koskevat kansalliset säännökset ja kansainvälisten sopimusten määräykset.(10.5.2007/537)

Kokeet järjestetään kirjallisina. Erityisestä syystä kirjallista koetta voidaan täydentää suullisella osuudella.

Kokeita on järjestettävä riittävän usein ja eri puolilla maata siten, että kokelaan matka ja odotusaika koetilaisuuteen eivät muodostu kohtuuttomiksi.

Turvallisuusneuvonantajan kokeet ottaa vastaan Liikenteen turvallisuusvirasto.(27.6.2013/476)

8 §

Turvallisuusneuvonantajakokeen sisältö

Turvallisuusneuvonantajakokeiden keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että henkilöllä on vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvien vaarojen tuntemus, tiedot kuljetusta koskevista säännöksistä ja määräyksistä sekä tuntemus hänelle säädetyistä tehtävistä. Kuljetusmuoto huomioon ottaen kokeen tulee kattaa liitteessä 2 tarkoitetut aiheet. Koetta laadittaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti seuraaviin aiheisiin:

1) yleiset ennalta ehkäisevät ja muut turvallisuustoimenpiteet;

2) vaarallisten aineiden luokitus;

3) pakkausvaatimukset säiliöt ja säiliökontit mukaan lukien;

4) vaaraa osoittavat merkinnät ja varoituslipukkeet;

5) kuljetusasiakirjoihin tehtävät merkinnät;

6) käsittely;

7) henkilöstön koulutus;

8) kuljetukseen liittyvät asiakirjat;

9) kirjalliset turvallisuusohjeet;

10) kuljetuksia koskevat varustemääräykset.

Kokeessa esitetään vähintään 20 vapaamuotoista kysymystä. Jos esitetään monivalintakysymyksiä, yhtä vapaamuotoista kysymystä vastaa kaksi monivalintakysymystä. Lisäksi kokelaalle annetaan selvitettäväksi vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvä tapaus.

9 §

Turvallisuusneuvonantajan täydennyskokeet

Turvallisuusneuvonantajan täydennyskokeissa selvitetään, että henkilöllä on asiantuntemus seikoista, jotka ovat muuttuneet aikaisemmin suoritetun turvallisuusneuvonantajakokeen jälkeen.

Turvallisuusneuvonantajan täydennyskokeita järjestettäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä 7 ja 8 §:ssä säädetään.

10 § (27.6.2013/476)

Todistus turvallisuusneuvonantajan kokeesta

Liikenteen turvallisuusvirasto antaa liitteessä 3 olevan mallin mukaisen todistuksen turvallisuusneuvonantajan kokeen hyväksytysti suorittaneelle. Jos suoritettu koe on 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rajoitettu tiettyjen vaarallisten aineiden kuljetukseen, todistuksen rajoitetusta kelpoisuudesta tehdään merkintä todistuksen otsikkoon. Todistus on voimassa viisi vuotta todistuksen myöntämisestä.

Liikenteen turvallisuusvirasto pidentää todistuksen voimassaoloaikaa viidellä vuodella, jos henkilö suorittaa hyväksytysti turvallisuusneuvonantajan täydennyskokeen todistuksen viimeisen voimassaolovuoden aikana.

Muualla kuin Suomessa asianmukaisesti annettu turvallisuusneuvonantajan todistus oikeuttaa toimimaan tässä asetuksessa tarkoitettuna turvallisuusneuvonantajana todistuksen osoittamassa laajuudessa, jos todistus on annettu vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista (ADR) tehtyyn eurooppalaiseen sopimukseen ( SopS 23/1979) liittyneessä valtiossa tai sellaisessa kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevaan yleissopimukseen (COTIF) ( SopS 52/2006) liittyneessä valtiossa, joka ei ole antanut yleissopimuksen 42 artiklan 1 §:ssä tarkoitettua selitystä, jonka mukaan se ei sovella liitettä C.

11 § (27.6.2013/476)

Todistuksen muuttaminen

Liikenteen turvallisuusvirasto voi hakemuksesta muuttaa turvallisuusneuvonantajan todistusta, jos hakija täyttää todistuksen antamiselle säädetyt edellytykset. Jos hakija haluaa laajentaa 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rajoitetun todistuksensa kelpoisuutta, hänen on suoritettava uudestaan turvallisuusneuvonantajan koe koko siinä laajuudessa, josta hän haluaa todistuksen.

12 §

Turvallisuusneuvonantajan ilmoittaminen

Toiminnanharjoittajan on pyydettäessä ilmoitettava nimeämänsä turvallisuusneuvonantaja vaarallisten aineiden kuljetuksia valvovalle ja tarvittaessa muulle näissä kuljetuksissa muutoin toimivaltaiselle viranomaiselle.

13 § (27.6.2013/476)

Kysymysluettelo

Liikenteen turvallisuusvirasto pitää luetteloa turvallisuusneuvonantajan kokeissa esitettävistä kysymyksistä ja toimittaa luettelon säännöllisin väliajoin Euroopan komissiolle.

14 §

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2002.

Tällä asetuksella kumotaan vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajasta 5 päivänä helmikuuta 1999 annettu asetus(127/1999) ja vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajasta 8 päivänä helmikuuta 1999 annettu liikenneministeriön päätös (188/1999).

15 §

Siirtymäsäännös

Tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa oleva turvallisuusneuvonantajan todistus on sellaisenaan voimassa todistuksessa määrätyn ajan.

Liite 1 (12.5.2005/295)

Turvallisuusneuvonantajan tehtävät:

Turvallisuusneuvonantajan tehtäviin kuuluu seurata:

1) toimintoja kuljetettavien vaarallisten aineiden tunnistamiseen liittyvien säännösten noudattamiseksi;

2) käytäntöä erityisten tarpeiden huomioon ottamiseksi hankittaessa vaarallisten aineiden kuljetukseen tarvittavia välineitä;

3) toimintoja vaarallisten aineiden kuljetuksessa, kuormaamisessa ja purkamisessa käytettävän kaluston tarkastamiseksi;

4) että toiminnanharjoittajan henkilöstö on saanut asianmukaisen koulutuksen, joka sisältää muun muassa tiedot lainsäädännön muutoksista ja josta on merkintä henkilöä koskevissa asiakirjoissa. (27.6.2013/476)

5) vaarallisten aineiden kuljetus-, kuormaus- ja purkamistoiminnassa sattuneiden onnettomuuksien ja vaaratilanteiden edellyttämien kiireellisten toimenpiteiden toteuttamista;

6) vaarallisten aineiden kuljetus-, kuormaus- ja purkamistoiminnassa sattuneiden onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja vakavien rikkomusten tutkinnan suorittamista ja tarvittavan kertomuksen laadintaa;

7) tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja vakavien rikkomusten toistumisen välttämiseksi;

8) vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvien säännösten ja erityisvaatimusten ottamista huomioon valittaessa ja käytettäessä alihankkijoita tai muita osapuolia;

9) että vaarallisten aineiden kuljetus-, kuormaus- ja purkamistoimiin osallistuvalla henkilöstöllä on käytössään yksityiskohtaiset toiminta- ja käyttöohjeet;

10) vaarallisten aineiden kuljetus-, kuormaamis- ja purkamistoimintaan liittyvien vaarojen tiedottamista;

11) vaadittavien asiakirjojen ja turvavarusteiden pitämistä mukana kuljetusvälineessä sekä tällaisten asiakirjojen ja varusteiden säännösten- ja määräystenmukaisuuden tarkastamiseksi toteutettavia toimenpiteitä;

12) kuormaus- ja purkamistoimintaa koskevien säännösten ja määräysten noudattamiseksi tarvittavien menettelyjen toteuttamista; sekä

13) että toiminnanharjoittajalla on toiminnassa sovellettava turvasuunnitelma.

Liite 2

Turvallisuusneuvonantajan kokeisiin kuuluvat aiheet:

1. Yleiset ennaltaehkäisevät ja muut turvallisuustoimenpiteet kuten vaarallisten aineiden aiheuttamien onnettomuuksien pääasiallisten syiden ja seurausten tunteminen; sekä

2. Kuljetusmuotoa koskevat kansalliset ja Euroopan yhteisön säännökset sekä Suomea sitovien kansainvälisten yleissopimusten ja muiden sopimusten määräykset, jotka koskevat:

a) vaarallisten aineiden luokitusta kuten:

– liuosten ja seosten luokitusmenetelmät

– aineluettelon rakenne

– vaarallisten aineiden luokat ja luokitusperiaatteet

– kuljetettavien aineiden ja esineiden laatu

– aineiden fysikaaliset, kemialliset ja toksikologiset ominaisuudet;

b)pakkauksille asetettuja yleisiä vaatimuksia mukaan lukien säiliöille ja säiliökonteilleasetetut vaatimukset kuten:

– pakkaustyypit sekä tunnusmerkinnät ja muut merkinnät

– pakkauksia koskevat vaatimukset ja testaus

– pakkausten kunto ja määräaikaistarkastukset;

c) vaaraa osoittavia merkintöjä ja varoituslipukkeita kuten: (27.6.2013/476)

– kollin merkitseminen

– suurlipukkeen ja oranssikilven kiinnittäminen ja poistaminen

– merkinnät ja lipukkeet;

d) rahtikirjamerkintöjä kuten: (27.6.2013/476)

– rahtikirjaan tulevat tiedot

e) lähetystapaa ja toimitusehtoja kuten: (27.6.2013/476)

– koko kuorma

– irtokuljetus

– kuljetus IBC-pakkauksessa

– konttikuljetukset

– kuljetus kiinteässä ja irrotettavassa säiliössä;

f)matkustajien kuljetusta;

g)yhteenkuormauskieltoja ja yhteenkuormaukseen liittyviä varotoimenpiteitä;

h)aineiden erottelua;

i)kuljetettavien ainemäärien rajoittamista ja vapautettuja määriä;

j)käsittelyä kuten:

– kuormaus ja purkaminen täyttöaste mukaan lukien

– erottelu;

k)puhdistusta ja kaasujen poistoa ennen kuormausta ja purkamisen jälkeen;

l)henkilöstön koulutusta;

m) kuljetukseen liittyviä asiakirjoja kuten: (27.6.2013/476)

– rahtikirja

– kirjalliset turvallisuusohjeet

– ajoneuvon hyväksymistodistus

– ajoneuvon kuljettajan ajolupa

– jäljennös poikkeusluvista

– muut asiakirjat;

n) kirjallisia turvallisuusohjeita kuten: (27.6.2013/476)

– turvallisuusohjeiden sisältämien toimenpiteiden toteutus

– suojavarusteet;

o)valvontavelvollisuuksia pysäköinnin yhteydessä;

p)reitti- ja kuljetusrajoituksia;

q)saastuttavien aineiden mahdollista haihtumista ja vuotamista käytön ja onnettomuuden yhteydessä;

r) kuljetusvälinettä koskevia säännöksiä ja määräyksiä. (27.6.2013/476)

Liite 3 (23.4.2009/264)

Todistuksen malli vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajan koulutuksesta:

Todistus nro:…….

Todistuksen antaneen jäsenvaltion tunnusmerkki:…..

Sukunimi:……

Etunimi/etunimet:…..

Syntymäaika ja -paikka:….

Kansallisuus:….

Haltijan allekirjoitus:…….

Todistus on voimassa…. asti (päivämäärä), vaarallisten aineiden kuljetuksia

□ tiellä

□ rautatiellä

hoitavien yritysten sekä tähän kuljetukseen liittyviä kuormaus- tai purkamistoimia suorittavien yritysten osalta

Todistuksen antanut viranomainen:….

Päiväys:….

Allekirjoitus:….

Uusittu:…. asti

Toimivaltainen viranomainen:….

Päiväys:….

Allekirjoitus:…..

Komission direktiivi 2001/6/EY (32001L0006); EYVL N:o L 30, 1.2.2001, s. 42, Komission direktiivi 2001/7/EY (32001L0007); EYVL N:o L 30, 1.2.2001, s. 43

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

12.5.2005/295:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2005. Asetuksen liite 1 tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

Komission direktiivi 2004/110/EY (32004L0110); EYVL N:o L 365, 10.12.2004, s. 24, Komission direktiivi 2004/111/EY (32004L0111); EYVL N:o L 365, 10.12.2004, s. 25

10.5.2007/537:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2007.

Komission direktiivi 2006/89/EY (32006L0089); EYVL N:o L 305, 4.11.2006, s. 4, Komission direktiivi 2006/90/EY (32006L0090); EYVL N:o L 305, 4.11.2006, s. 6

23.4.2009/264:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2009.

Tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä saa soveltaa 30 päivään kesäkuuta 2009.

Tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa oleva turvallisuusneuvonantajan todistus on voimassa todistuksessa määrätyn ajan.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY (32008L0068); EYVL N:o L 260, 30.9.2008, s. 13

27.6.2013/476:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2013.

Komission direktiivi 2012/45/EU (32012L0045); EUVL N:o L 332, 4.12.2012, s. 18

Lähde: http://plus.edilex.fi/ekokem/fi/lainsaadanto/20020274

Sisäasiainministeriön asetus väestönsuojien teknisistä vaatimuksista ja väestönsuojien laitteiden kunnossapidosta 10.5.2011/506

Lainaus

Sisäasiainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään pelastuslain (379/2011) 12 ja 74 §:n nojalla:

1 Luku

Yleiset säännökset

1 §

Väestönsuojan tekniset vaatimukset ja väestönsuojan laitteiden kunnossapito

Sen lisäksi, mitä pelastuslaissa (379/2011) säädetään, rakennuksen omistajan tulee huolehtia siitä, että tässä asetuksessa säädetyt väestönsuojan teknisiä ominaisuuksia ja väestönsuojan laitteiden kunnossapitoa koskevat vaatimukset täyttyvät.

Väestönsuojan teknisistä vaatimuksista ja väestönsuojien laitteiden kunnossapidosta säädetään erikseen sisäasiainministeriön asetuksella.

Väestönsuojan laitteille asetettavista vaatimuksista, laitteisiin tehtävistä merkinnöistä, sekä laitteiden mukana toimitettavista tiedoista ja ohjeista säädetään erikseen valtioneuvoston asetuksella.

2 Luku

Väestönsuojan tilat

2 §

Suojatila

Väestönsuojan suojatilan huonekorkeuden tulee olla vähintään 2,3 metriä. Palkkien ja kanavien kohdalla suojatilan vapaa korkeus saa olla 2,0 metriä.

Jos S1-luokan teräsbetoninen väestönsuoja rakennetaan varsinaiselta suoja-alaltaan yli 90 neliömetrin suuruiseksi, on se jaettava vähintään kahteen osastoon teräsbetoniseinällä. Seinässä saa olla normaaliolojen käytön kannalta tarpeelliset aukot.

3 §

Sulkuhuone

S1-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa tulee olla sulkuhuone tai sulkuteltta. Sulkuhuoneen on oltava vähintään 2,5 neliömetrin suuruinen. Sulkuteltalle on varattava lattiapinta-alaa vähintään 2,5 neliömetriä.

S2-luokan teräsbetoninen väestönsuoja voidaan rakentaa yhdellä sulkuhuoneella, jonka pinta-ala on vähintään 4 neliömetriä.

Kallioväestönsuojassa jokaisen sisääntulotien yhteydessä tulee olla vähintään 4 neliömetrin suuruinen sulkuhuone.

4 §

Käymälät

Väestönsuojassa tulee olla kuivakäymäläkomero ja kuivakäymälän kaluste varsinaisen suojatilan jokaista alkavaa 20 neliömetriä kohden.

5 §

Ensiapu- ja sairashuone

Kallioväestönsuojassa ja S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa varsinaiseen suojatilaan sulkuhuoneen välittömään läheisyyteen tulee varata ensiapu- ja sairashuonetiloja vähintään 10 prosenttia varsinaisen väestönsuojan pinta-alasta.

6 §

Konehuoneet ja valvomo

Kallioväestönsuojassa ja S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa konehuoneet ja muut tekniset tilat on erotettava vähintään kevyin väliseinin suojan muista tiloista. Kallioväestönsuojassa on konehuoneen läheisyyteen varattava lattiapinta-alaa vähintään 7 neliömetriä valvomoa varten.

7 §

Poistumisreitit

S1- ja S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa tulee olla sisääntuloreitin lisäksi vähintään yksi hätäpoistumisreitti ja kallioväestönsuojassa sisääntuloreitin lisäksi vähintään kaksi hätäpoistumisreittiä.

3 Luku

Louhinta ja rakenteet

8 §

Kalliosuojan sijoittaminen

Kalliomekaanisessa laskennallisessa mitoituksessa kalliopaksuudet mitoitetaan painekuormille. Kalliomekaaniset laskelmat tulee tehdä, jos jännevälit ovat suuria tai kallio-olosuhteet ovat vaativia.

Kalliokaton mitoitustarkastelu tehdään, kallion pintaan tasaisesti vaikuttavalle 600 kN/m2 paineaallosta aiheutuvalle kuormalle.

Taulukkomitoituksen paksuuksista saadaan poiketa, kun laskennallisesti voidaan osoittaa kalliorakenteen kestävyys taulukkomitoitusta ohuemmilla kalliopaksuuksilla. Taulukkomitoituksessa noudatetaan kansainvälisesti hyväksyttyä Q-luokituksen määrittelytapaa kallion laatuluokista. Taulukkomitoituksen lähtöarvot ovat kallion hyvälaatuluokan mukaisia.

Kalliokatto- ja seinämäpaksuuksien tulee suojatilan osuudella olla suojan leveyden tai risteyksen lävistäjän puolikas, kuitenkin vähintään 8 metriä. Kahden luolan välisen pilarin tulee olla kaikissa suojaluokissa vähintään 5 metriä paksu ja kalliolattian paksuuden vähintään sama kuin katon.

Väestönsuojan ulkopuolisten tunnelien katto- ja seinämäpaksuuksien tulee olla vähintään puolet tunnelin leveydestä ja kuitenkin vähintään 4 metriä.

9 §

Kalliosuojan louhinta

Louhinta tulee suorittaa tarkkuuslouhintana sulkuhuoneen kohdalla sekä vähintään 2 metrin matkalta paineseinän kummaltakin puolelta tunnelin poikkileikkauksen osuudelta.

10 §

Kallion lujitukset

Kalliokaton ruiskubetonikerrokseen tulee asentaa hehkutettu teräsverkko tai betonimassan tulee sisältää teräskuituja.

Suojan katon pultituksessa tulee noudattaa seuraavia vähimmäismääriä:

 Kalliokaton paksuus Pulttien pinta-ala katon pinta-alasta 25 mm pulttien suurin väli
 yli B 0,003 % 4,0 m
 B–B/2 0,008 % 2,5 m

11 §

Sirpalesuojaus

S1-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa sirpaleilta suojaavien rakenteiden yhteenlasketun paksuuden tulee olla vähintään 200 millimetriä teräsbetonia tai 30 millimetriä terästä.

S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa sirpaleilta suojaavien rakenteiden yhteenlasketun paksuuden tulee olla vähintään 250 millimetriä teräsbetonia tai 30 millimetriä terästä.

Kallioväestönsuojassa sirpaleilta suojaavien rakenteiden yhteenlasketun paksuuden tulee olla vähintään 400 millimetriä teräsbetonia tai 50 millimetriä terästä.

12 §

Painekuormat

S1-luokan teräsbetonisen väestönsuojan katto, ympärysseinät ja painekuormitukselle altistuva lattia on mitoitettava tavanomaisten kuormitusten lisäksi myös 100 kN/m2 paineaallosta aiheutuvalle kuormalle. Hätäpoistumiskäytävän rakenteet ja väestönsuojan oven aukeamista suojaavat rakenteet ja hätäpoistumisreitin katto on mitoitettava tavanomaisten kuormitusten lisäksi 25 kN/m2 suuruiselle sortumakuormalle.

Maanalaisen tai siihen verrattavan S2-luokan teräsbetonisuojan katto, ympärysseinät ja painekuormitukselle altistuva lattia on mitoitettava tavanomaisten kuormitusten lisäksi myös 200 kN/m2 paineaallosta aiheutuvalle kuormalle.

Maanpäällisen tai siihen verrattavan S2-luokan teräsbetonisuojan ympärysseinät on mitoitettava 400 kN/m2 paineaallosta aiheutuvalle kuormalle.

Kallioväestönsuojan ympärysseinät sekä raitis- ja poistoilmakuilujen paineseinät on mitoitettava siten, että ne kestävät paineaallosta aiheutuvan 300 kN/m2kuormituksen.

S2-luokan teräsbetonisen väestönsuojan ja kallioväestönsuojan sulkuhuoneen, erillisen vaimennustilan, suojatun sisääntuloreitin, sirpalesuojien ja hätäpoistumisreitiksi tarkoitetun hätäpoistumiskäytävän sekä paineseinän ulkopuolisten raitis- ja poistoilmakanavien rakenteet on mitoitettava siten, että ne kestävät 100 kN/mkuormituksen.

Kaikki painekuormille altistuvat rakenteet tulee mitoittaa takaisinheilahduskuormalle, joka on yksi kolmasosa painekuormasta.

Suojaovista, -luukuista, sulkulaitteista ja painekuormituksia vastaanottavista venttiileistä suojan ympärysrakenteille aiheutuvat painekuormat tulee ottaa huomioon 1,5-kertaisina.

13 §

Tärähdyskuormitukset ja muut kuormitukset

S1-luokan teräsbetonisen väestönsuojan rakenteet tulee mitoittaa mielivaltaisesta suunnasta vaikuttavalle tärähdyskuormalle, jonka suuruus on vähintään väestönsuojan rakenteen massa kaksinkertaisena.

S2-luokan teräsbetonisuojan ja kallioväestönsuojan rakenteet on mitoitettava kestämään tärähdyskuormituksia seuraavien kaavojen mukaan:

1) pystysuunnassa kuormitukselle

qv = (1 ± nv)(g + q) + ql

2) vaakasuunnassa kuormitukselle

qh = ± nhg

Kaavoissa g on rakenteen omapaino, q on rakenteiden kuormitusmääräysten mukaisten, suojautumisen aikana vaikuttavien pitkäaikaisten vaimentamattomien kuormien summa sekä ql on tärähdyksen vaimentimilla varustetuista laitteista johtuvat pitkäaikaiset kuormat.

Välipohjan oleskelukuormasta otetaan huomioon yksi kolmasosa. Kuormitusten osavarmuuskerroin on 1. S2-luokan teräsbetoni- ja kallioväestönsuojan kertoimen n arvot ovat seuraavat:

S2- teräsbetonisuoja kalliosuojat
 Suoja kalliossa ny 3 4
 Suoja maassa ny 2
 Suoja kalliossa nh 2 3
 Suoja maassa nh 1

14 §

Rakenteiden luokitus ja raudoitus

S2- ja kallioväestönsuojan teräsbetonirakenteet tulee tehdä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa säädetyn rakenneluokan 1 ja S1-luokan väestönsuoja rakenneluokan 2 vaatimusten mukaan, käyttäen vähintään C25/30 betonia. Betoniraudoituksen tulee täyttää kokonaistasavenymävaatimus 5 prosenttia.

Laattojen ja seinien pää- ja jakoraudoituksena tulee käyttää halkaisijaltaan vähintään 8 millimetrin ja enintään 20 millimetrin terästankoja. Paine- ja sortumakuormille mitoitettavissa rakenteissa sekä maata vasten olevassa lattiassa raudoituksen tankojen keskiöväli molempiin suuntiin voi olla enintään 150 millimetriä rakenteen sisäpinnassa ja enintään 300 millimetriä rakenteen ulkopinnassa.

Raudoituksen poikkileikkauspinta-alan tulee olla taivutetuissa rakenteissa vähintään 0,17 prosenttia staattisesti yhdessä toimivasta betonin poikkileikkauspinta-alasta, molemmissa suunnissa ja erikseen kummassakin pinnassa.

Maanvaraisessa laatassa voidaan käyttää yhtä keskeistä verkkoa.

Teräsbetonisen väestönsuojan katon alapinnassa tulee raudoituksen lisäksi olla pääraudoitukseen sidottu teräsverkko tai betoniin kiinnittyvä teräspoimulevy.

Palkeissa ja laattoina mitoitettavissa rakenteissa pääraudoitus on vietävä tuelle ja ankkuroitava vetorasituksen voimille.

4 Luku

Ilmanvaihto

15 §

Ilmanvaihtojärjestelmä

Väestönsuojaan on saatava paineventtiilin kautta esisuodatettua ilmaa vähintään 2,7 dm3/s varsinaisen suojatilan neliömetriä kohti ja suodatuksen aikana vähintään 0,9 dm3/s siten, että ilma jakaantuu tasaisesti väestönsuojassa.

Ilmanvaihtolaitteiston tulee toimia sähkön saannista riippumatta.

Väestönsuojassa tulee voida pitää ylipainetta vähintään 50 Pascalia.

Väestönsuojan ilmanvaihto on suunniteltava siten, että suojaan otettavasta ilmasta voidaan suodattaa myrkylliset aineet.

S1-luokan väestönsuojan ilmanvaihto on suunniteltava siten, että on olemassa valmius asentaa myrkyllisten aineiden toteamista ja tunnistamista varten tarvittavat laitteet sanottuun ilmanvaihtolaitteistoon.

S2- ja kallioväestönsuojan ilmanvaihto on lisäksi suunniteltava siten, että suojaan otettavasta ilmasta voidaan todeta ja tunnistaa myrkylliset aineet.

S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa ja kallioväestönsuojassa tulee olla erilliset poisto- ja raitisilmakanavat siten, että raitisilma-aukon ja poistoilma-aukon etäisyyden tulee olla toisistaan vähintään 10 metriä.

S1-luokan teräsbetoninen väestönsuoja tulee suunnitella siten, että kullekin ilmanvaihtolaitteistolle varataan varsinaisen suojatilan lisäksi lattiapinta-alaa vähintään 1,5 neliömetriä. S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa ja kallioväestönsuojassa ilmanvaihtolaitteisto sijoitetaan tämän asetuksen 6 §:ssä tarkoitettuun konehuoneeseen.

16 §

Kallioväestönsuojan jäähdytys

Kallioväestönsuojan suojatilaan rajoittuvien jäähdyttävien pintojen laskennallisen alan tulee olla vähintään 2,4 neliömetriä henkilöä kohti.

5 Luku

Vesi-, viemäri-, sähkö- ja viestilaitteet

17 §

Vedensaanti ja viemäröinti

S1-luokan teräsbetonisen väestönsuojan vesipiste voi olla väestönsuojan ulkopuolella sen välittömässä läheisyydessä. S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa ja kallioväestönsuojassa vesipisteen tulee olla väestönsuojan sisällä.

Jos vesipiste on väestönsuojan sisällä, suojassa tulee olla mahdollisuus säilyttää juomavettä vähintään 15 litraa varsinaisen suojatilan neliömetriä kohden. Muutoin tulee olla mahdollisuus säilyttää juomavettä vähintään 40 litraa varsinaisen suojatilan neliömetriä kohti.

Suojatilassa olevan vesipisteen yhteydessä tulee olla pesuallas ja lattiakaivo.

Väestönsuojan jätehuolto tulee järjestää tarkoituksenmukaisella tavalla.

18 §

Sähkö ja valaistus

Väestönsuojat on liitettävä sähkönjakeluverkkoon. Niihin on asennettava oma ryhmäkeskus, joka on liitettävä omalla nousujohdolla pää- tai nousukeskukseen. Kallioväestönsuojaan on asennettava pääkeskus, joka on liitettävä omalla syöttöjohdolla sähkönjakeluverkkoon.

Väestönsuoja voidaan varustaa varavoimalla.

Kallioväestönsuojan ja S2-luokan teräsbetonisen väestönsuojan kaikki huonetilat ja kulkutiet tulee varustaa kiinteällä valaistuksella, tarpeellisella määrällä pistorasioita ja varavalaistuksella. Suojan varavalaistus jakaantuu varsinaiseen varavalaistukseen ja hätävalaistukseen. S1-luokan väestönsuojan hätävalaistus voidaan järjestää ilmanvaihtolaitteistoon liitetyllä valaistuksella.

19 §

Viestilaitteet

Väestönsuojassa tulee olla matkaviestimen käytön mahdollistava tekninen järjestelmä tai puhelinpiste, joka on kytketty valmiiksi puhelinverkkoon joko omana liittymänä tai rakennuksessa olevan puhelimen rinnakkaisliittymänä.

6 Luku

Väestönsuojan laitteiden kunnossapito

20 §

Laitteiden toimintakunnossa pitäminen

Väestönsuojan laitteiden toimintakunnon varmistamiseksi ne tulee tarkastaa ja huoltaa vähintään 10 vuoden välein.

Laitteiden toiminnan tarkastuksesta tulee laatia tarkastuspöytäkirja, johon tehdään merkinnät suoritetuista tarkastuksista laitekohtaisesti. Tarkastuspöytäkirja on pyydettäessä esitettävä pelastusviranomaiselle.

7 Luku

Erinäiset säännökset

21 §

Läpiviennit

Ympärysrakenteisiin tehtävien aukkojen ja läpivientien on vastattava kestävyydeltään ja tiiveydeltään väestönsuojalle asetettuja vaatimuksia ja ne on voitava sulkea väestönsuojan puolelta.

22 §

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011.

Lähde: http://plus.edilex.fi/tukes/fi/lainsaadanto/20110506

Putoamissuojaimet

Lainaus

Putoamissuojaimet estävät putoamisen korkealta tai pysäyttävät sen turvallisesti. Putoamisvaarallisissa töissä on käytettävä putoamissuojaimia. Vaarallisia kohteita rakennus- ja asennustöissä ovat yli kaksi metriä korkeat kaiteettomat paikat. Töiden teko ja toimenpiteet onnettomuuden varalle on suunniteltava aina etukäteen.

Kokovaljas. Kokovaljasta käytetään kun riskinä on vapaa putoaminen. Valjaan yhteydessä käytetään vaimenninta, joka pehmentää pysäytyksessä syntyvän vaarallisen nykäyksen. Rakennustöissä käytetään kokovaljasta. Teleskooppi- ja nivelpuominosturin henkilönostokorissa työntekijän on käytettävä henkilökohtaisia putoamissuojaimia.

Vaimennin. Vaimennin rajoittaa putoamisen pysäyttämisessä syntyvää nykäysvoimaa. Vaimentimia on sekä erillisiä, että laitteiden yhteyteen rakennettuja.

Tuki- ja varmistusvyö. Tukivyö on selkänojallinen vyö, jonka varaan voidaan nojautua työn aikana. Tukivyössä on vähintään 2 köyden kiinnitintä ja enintään 2 metrin pituinen tukiköysi tai hihna. Varmistusvyö on samankaltainen kuin tukivyö, mutta siinä ei välttämättä ole selkätukea. Kiinnityslenkkejä voi olla vain yksi ja köyden pituus on rajoittamaton. Köyden pituus on aina säädettävissä.

Muut putoamissuojaimen osat. Muita suojainjärjestelmän osia ovat liitosköydet, kelautuvat tarraimet, liukutarraimet, laskeutumislaitteet, tarraimet kiinteässä johteessa ja erilaiset kiinnityslaitteet.
Ensisijaisena torjuntakeinona käytetään vaaran poistamista rakenteellisilla keinoilla, kuten suojakaiteilla. Katolla tulisi olla turvakiskojärjestelmä tai kiinnityspiste köyden kiinnitystä varten. Ankkuripisteen pitää kestää 1000 kg kuormaa.

Valinta

On tärkeää valita suojaimet riskinarvioinnin perusteella, selvitä aluksi
– mahdollinen putoamisvaara
– käyttökohteessa tarvittavat suojaimet.

Käyttö ja koulutus

– noudata valmistajan käyttöohjetta
– tee onnettomuuden varalle pelastussuunnitelma
– harjoittele käyttöä.

Merkintä

– CE-merkintä
– standardin numero
– valmistajan nimi tai tunnus
– suojaintyyppi
– valmistusvuosi, sarjanumero
– ilmoitetun laitoksen tunnusnumero (esim. 0403).

Huolto ja tarkastus

Tarkista putoamissuojain perusteellisesti vähintään kerran vuodessa. Suorita huolto valmistajan käyttöohjeen mukaisesti.

Putoamissuojainten pätevät tarkastajat

Työterveyslaitos kouluttaa putoamissuojainten tarkastajia säännöllisesti. Lista pätevistä tarkastajista on saatavilla Työterveyslaitoksesta.

Lähde: Työterveyslaitos www.ttl.fi

Käsisammuttimet

Lainaus

Käsisammuttimet ovat enintään 20 kg:n painoisia alkusammuttimia, joissa sammutetta on vähintään 1 kg. Käsisammuttimen käyttö ei ole monimutkaista, mutta kynnys sen käyttämiseen voi olla suuri, jos ei ole harjoitellut käsisammuttimella sammuttamista ennen mahdollista tulipalotilannetta. Pelastuslaitokset ja -liitot, järjestöt sekä monet koulutusyritykset järjestävät turvallisuuskoulutuksia, joissa käsisammuttimen ja muunkin alkusammutuskaluston käyttöä pääsee harjoittelemaan ammattilaisen opastuksella.

Käsisammuttimia myyvät mm. rautakaupat, markettien rautatarvikeosastot, autotarvikeliikkeet, käsisammutinliikkeet ja venetarvikeliikkeet.

Kunnossapito

Käsisammutin tarkastetaan vähintään vuoden väliajoin, jos sammutin säilytetään niin, että se on alttiina toimintakuntoon vaikuttaville tekijöille, kuten kosteudelle, tärinälle, lämpötilojen vaihtelulle tai pakkaselle. Muissa tapauksissa käsisammutin tarkastetaan vähintään kahden vuoden väliajoin.

Huoneiston haltijan on huolehdittava, että viranomaisen määräämät sammutuslaitteet ovat toimintakunnossa sekä huollettu ja tarkastettu asianmukaisesti.

Käsisammuttimien huollon tai tarkastuksen suorittaa käsisammutinliike.

Käytöstä poisto

Käsisammutinliikkeiltä saa tietoa käsisammutinten hävittämisestä. Paineellista käsisammutinta ei saa heittää roskalaatikkoon. Tyhjänä käsisammutin on metalliromua. Käsisammutin on tyhjä, kun sen venttiili ja sisältö on poistettu.
JAUHESAMMUTIN

  • Jauheita on monenlaisia, mutta yleisimmät eli ABC-jauheet soveltuvat lähes kaikkeen sammuttamiseen kuten kiinteiden, nestemäisten sekä kaasumaisten aineiden sammuttamiseen.
  • Tehokkaimmat sammutusominaisuudet kokoonsa nähden.
  • Sammutusetäisyys noin 3 m.

NESTESAMMUTIN

  • Sammutusnesteet ovat yleensä vesipohjaisia vaahtoja, jotka soveltuvat lähes kaikkeen sammuttamiseen kuten kiinteiden ja nestemäisten aineiden sammuttamiseen.
  • Pienemmät jälkipuhdistustoimenpiteet kuin jauhesammuttimella.
  • Sammutusetäisyys noin 3 m.
  • Pakkasenkestävyys ja sähkölaitteiden sammutusmahdollisuus tulee tarkastaa käyttöohje-etiketistä.

HIILIDIOKSIDISAMMUTIN

  • Soveltuu neste- ja sähköpalojen sammutukseen.
  • Sammutusaine on ilmaa raskaampaa ja sen purkautumislämpötila on n. –76 °C, joten nämä vaaratekijät on otettava huomioon sammutettaessa.
  • Sammutusetäisyys noin 1 m.
  • Sammuttamisen jälkeen on turvallisinta poistua tilasta ulos kohonneen hiilidioksidipitoisuuden vuoksi.

Lähde: http://www.tukes.fi/fi/Kuluttajille/Koti-ja-kodin-tekniikka/Kasisammuttimet/

Sisäasiainministeriön asetus käsisammuttimien tarkastuksesta ja huollosta

Lainaus

Sisäasiainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 13 päivänä kesäkuuta 2003 annetun pelastuslain (468/2003) 22 §:n 2 momentin sekä pelastustoimen laitteiden teknisistä vaatimuksista ja tuotteiden paloturvallisuudesta 30 päivänä huhtikuuta 1999 annetun lain (562/1999) 5 §:n nojalla:

1 §
Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään pelastuslain (468/2003) 22 §:n 1 momentissa tarkoitettujen viranomaisten määräyksestä tai säädösten vaatimuksista johtuen hankittujen käsisammuttimien tarkastuksesta ja huollosta. Tässä asetuksessa säädetään lisäksi pelastustoimen laitteiden teknisistä vaatimuksista ja tuotteiden paloturvallisuudesta annetun lain (562/1999), jäljempänä laitelaki, 5 §:ssä tarkoitetuista käsisammutinliikkeistä sekä käsisammuttimien tarkastus- ja huoltotyöstä.

2 §
Määritelmiä

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) käsisammuttimella kannettavaa, käsin laukaistavaa sammutinta, jonka paino toimintakuntoisena on korkeintaan 20 kg;

2) käsisammuttimen tarkastuksella toimenpiteitä, joilla todetaan käsisammuttimen toimintakunto;

3) käsisammuttimen huollolla toimenpiteitä, joilla käsisammutin saatetaan toimintakuntoon.

3 §
Käsisammutinliikkeen ilmoitus toiminnanharjoittamisesta

Käsisammuttimia voi tarkastaa ja huoltaa laitelain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu käsisammutinliike. Käsisammutinliikkeen on tehtävä ilmoitus valvontaa varten turvatekniikan keskukselle ennen kuin tarkastus- ja huoltotöitä koskeva toiminta aloitetaan.

Ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

1) toimintaa harjoittavan nimi ja yhteystiedot sekä niiden toimipaikkojen osoitteet, joissa liike toimii;

2) käsisammutinliikkeen vastuuhenkilöä koskevat tiedot;

3) kaupparekisteriote tai muun vastaavan rekisterin ote taikka muu luotettava selvitys oikeushenkilön olemassaolosta;

4) jäljennös yhtiösopimuksesta ja viranomaisen antamasta todistuksesta perusilmoituksen jättämisestä, jos kyseessä on perustettava yhtiö;

5) verojäämätodistus; sekä

6) selvitys työvälineistä ja mittalaitteista.

Jos ilmoitus sisältää vaadittavat tiedot, turvatekniikan keskus lähettää toiminnanharjoittajalle ilmoituksesta vahvistuksen. Turvatekniikan keskus merkitsee käsisammutinliikkeen laitelain 7 §:ssä tarkoitettuun luetteloon. Käsisammutinliikkeen ilmoitus toiminnanharjoittamisesta on voimassa viisi vuotta. Käsisammutinliikkeen on lähetettävä ilmoitus turvatekniikan keskukselle toiminnan jatkumisesta ennen viiden vuoden määräajan umpeutumista.

Käsisammutinliikkeen on ilmoitettava ilmoituksessa mainituissa asioissa tapahtuneista muutoksista turvatekniikan keskukselle kuukauden kuluessa muutoksesta. Käsisammutinliikkeen on ilmoitettava turvatekniikan keskukselle myös toiminnan lopettamisesta.

4 §
Käsisammutinliikkeen vastuuhenkilö

Käsisammutinliikkeen on nimitettävä tarkastus- ja huoltotöitä varten vähintään yksi laitelain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu vastuuhenkilö. Vastuuhenkilöllä on oltava laitelain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu turvatekniikan keskuksen antama pätevyystodistus.

Vastuuhenkilön tehtävänä on huolehtia siitä, että tarkastus- ja huoltotöissä noudatetaan annettuja säädöksiä ja että käsisammutinliikkeessä tarkastus- ja huoltotöitä tekevät henkilöt ovat ammattitaitoisia ja saaneet riittävästi opastusta tehtäviinsä.

5 §
Vastuuhenkilön pätevyystodistus

Vastuuhenkilön pätevyystodistusta varten vaaditaan hyväksytysti suoritettu käsisammuttimien huoltotutkinto. Tutkinnolla osoitetaan, että hakija tuntee käsisammuttimien tarkastusta ja huoltoa koskevat säädökset sekä osaa tarkastaa ja huoltaa käsisammuttimia. Turvatekniikan keskus vahvistaa tutkintovaatimukset. Tutkintoja voi järjestää turvatekniikan keskuksen hyväksymä taho.

Vastuuhenkilön pätevyystodistus on voimassa enintään viisi vuotta. Turvatekniikan keskus voi uusia todistuksen pyynnöstä ilman uuden tutkinnon suorittamista, jos hakija on toiminut edellisen viisivuotiskauden käsisammutinliikkeen vastuuhenkilönä.

6 §
Huoltopaikka

Käsisammutinliikkeellä on oltava ainakin yksi kiinteä huoltopaikka.

Kiinteässä huoltopaikassa on oltava tarkoituksenmukaiset tilat, jotka täyttävät tarkastukseen, huoltoon ja turvallisuuteen liittyvät tarpeet. Huoltotilasta tulee erottaa erillinen käsittelytila sammutejauheille. Huoltotilassa on oltava tarvittavat ja asianmukaiset täyttölaitteet, painemittarit, vaa’at ja erikoistyökalut.

Käsisammuttimien tarkastusauto on huoltopaikka, jossa ainoastaan tarkastetaan käsisammuttimia. Erityisestä syystä käsisammuttimien tarkastus- ja huoltotöitä voidaan tehdä myös asiakkaan varaamissa asianmukaisissa tiloissa.

7 §
Luettelo tarkastetuista ja huolletuista käsisammuttimista

Käsisammutinliikkeen on pidettävä luetteloa tarkastamistaan ja huoltamistaan käsisammuttimista. Luettelossa tulee olla viiden viimeisen vuoden tiedot.

Luetteloon on merkittävä:

1) käsisammuttimen omistajan tai haltijan nimi ja osoite;

2) käsisammuttimen malli;

3) käsisammuttimen ja ponneainepullon valmistus- tai sarjanumero;

4) tarkastus- ja huoltopäivämäärä;

5) käsisammuttimelle tehdyt toimenpiteet;

6) tarkastuksen ja huollon tehneen nimi; sekä

7) paineellisten käsisammuttimien ja ponneainepullojen viimeksi suoritetun painekokeen päivämäärä.

8 §
Tarkastus- ja huoltotyö

Käsisammutinta tarkastettaessa ja huollettaessa on noudatettava kunkin käsisammutinmallin valmistajan tai maahantuojan kirjallisia ohjeita sekä käsisammuttimia koskevia säädöksiä.

Tarkastuksessa ja huollossa on käytettävä käsisammuttimen mallikohtaisia varaosia ja tarvikkeita sekä huoltoetiketissä mainittuja sammutteita ja ponneaineita.

9 §
Käsisammuttimen tarkastusvälit

Käsisammuttimen tarkastus on tehtävä vuoden välein, jos käsisammutinta säilytetään paikassa, jossa se on alttiina sammuttimen toimintakuntoon vaikuttaville tekijöille kuten kosteudelle, tärinälle, lämpötilojen vaihtelulle tai pakkaselle.

Käsisammuttimen tarkastus on tehtävä kahden vuoden välein, jos käsisammutinta säilytetään kuivissa ja tasalämpöisissä sisätiloissa.

Ensimmäisen tarkastuksen ajankohta määräytyy käsisammuttimen valmistusajankohdasta.

10 §
Käsisammuttimen huoltovälit

Nestesammuttimien enimmäishuoltoväli on viisi vuotta. Muiden käsisammuttimien enimmäishuoltoväli on kymmenen vuotta. Ensimmäisen huollon ajankohta määräytyy käsisammuttimen valmistusajankohdasta.

Lisäksi käsisammutin on huollettava jokaisen käyttökerran jälkeen. Käsisammutin on huollettava myös silloin, kun tarkastus antaa siihen aihetta, kuitenkin vähintään valmistajan tai maahantuojan ohjeissa mainituin huoltovälein.

11 §
Tarkastus- ja huoltolipukkeet

Käsisammuttimen tarkastuksen jälkeen käsisammuttimeen on kiinnitettävä tarkastuslipuke. Käsisammuttimen huollon jälkeen käsisammuttimeen on kiinnitettävä sekä tarkastus- että huoltolipuke.

Tarkastus- ja huoltolipukkeiden on oltava merkintöineen ympäristön olosuhteet kestäviä. Tarkastus- ja huoltolipukkeet on oltava helposti havaittavissa mutta ne eivät saa peittää sammuttimen käyttö- ja huoltoetikettejä. Tarkastus- ja huoltolipukkeet on kiinnitettävä tarramenetelmällä käsisammuttimeen siten, että näkyvillä on vain viimeisimmät tarkastus- ja huoltolipukkeet.

Tarkastuslipukkeessa on oltava seuraavat tiedot:

1) tarkastuksen ajankohta (päivämäärä/ kuukausi/vuosi);

2) seuraavan tarkastuksen ajankohta (kuukausi/vuosi);

3) tarkastuksen suorittaneen henkilön nimikirjoitus;

4) painettuna käsisammutinliikkeen nimi ja osoite.

Huoltolipukkeessa on oltava seuraavat tiedot:

1) huollon ajankohta (päivämäärä/kuukausi/vuosi);

2) huollon suorittaneen henkilön nimikirjoitus;

3) painettuna käsisammutinliikkeen nimi ja osoite.

12 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2005.

13 §
Siirtymäsäännökset

Sisäasiainministeriön 8 päivänä marraskuuta 1999 antaman määräyksen käsisammuttimien tarkastuksesta ja huollosta (SM-1999-115/Tu-33) mukaiset käsisammutinliikkeet, jotka ovat olleet toiminnassa 30.11.2004, on tehtävä 3 §:ssä tarkoitettu ilmoitus toiminnan jatkumisesta vuoden kuluessa asetuksen voimaan tulosta. Käsisammutinliikkeet, jotka ovat tehneet ilmoituksen toiminnan aloittamisesta määräyksen kumoutumisen jälkeen mutta ennen asetuksen voimaan tuloa, ei tarvitse tehdä uutta ilmoitusta, jos tänä aikana turvatekniikan keskukselle lähetyssä ilmoituksessa mainituissa asioissa ei ole tapahtunut muutoksia.

Sisäasiainministeriön 8 päivänä marraskuuta 1999 antaman määräyksen käsisammuttimien tarkastuksesta ja huollosta (SM-1999-115/Tu-33) nojalla myönnetyt vastuuhenkilön pätevyystodistukset vastaavat tässä asetuksessa tarkoitettua pätevyystodistusta ja niiden uusimista koskee, mitä on säädetty tässä asetuksessa.

Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 2005

Sisäasiainministeri
Kari Rajamäki

Yli-insinööri
Jaana Rajakko

Lähde: www.finlex.fi