VSS muuttuneet vaatimukset

MUUTTUNEET VAATIMUKSET

1. (12 §) Väestönsuojan kunnossapitäminen ja tarkastaminen on nyt omistajan vastuulla. Uudet suojat kuten ennen (viranomaiset) tarkastus ja neuvonta

2. (71 § 2 mom.) Velvoitteen raja nostettiin huomattavasti ja samalla tuli kaksi eri ryhmää.

– 1200 m2 yleisesti

– 1500 m2 teollisuus-, tuotanto-, varasto- ja kokoontumisrakennust

3. (71 § 2 mom.) Rakentamisvelvollisuutta ei synny jos, tontilla on ennestään riittävästi nykyiset vaatimukset täyttäviä suojapaikkoja.

4. (72 §) Väestönsuoja on kunnostettava muutos- ja korjaustyön yhteydessä soveltuvin osin nykyisten määräysten vaatimusten mukaan. Erityisesti hiekkasuodattimilla varustetut väestönsuojat.

5. (73 §) Olemassa olevan rakennuksen kerrosalaa lisäävää osaa, ei oteta laskuihin mukaan kellarissa tai ullakolla

6. (75 § 1 mom.)   Vapautusta myöntäessään AVI:n tulee kuulla pelastuslaitosta ja kunnan rakennusvalvontaviranomaista

7. (75 § 1 mom.) AVI voi myöntää määräajaksi vapautuksen väestönsuojan rakentamisesta

8. (75 § 1 mom.) AVI:n vapautuksen perusteena kohtuuttomat kustannukset olisivat 4 % rakentamisen kustannuksista

9. (75 § 1 mom.) Väestönsuojan rakentaminen ilman suuria teknisiä vaikeuksia ei käy päinsä.

10. (75 § 2 mom.) Rakennusluvan myöntävä viranomainen voi myöntää poikkeuksen sisäasiainministeriön asetuksella säädetyistä teknisistä vaatimuksista (kuten vanhassa)

11.(75 § 2 mom.) valtioneuvoston asetuksella väestönsuojalle säädetystä koko- ja sijaintivaatimuksesta, (ei muista)

12. (75 § 3 mom.) Sisäasiainministeriö voi kunnan hakemuksesta myöntää vapautuksen väestönsuojien rakentamisesta tietyllä alueella

VÄESTÖNSUOJAN KUNNOSTUSTYÖT – mistä on kysymys?

Entinen ja nykyinen asuntoministeri Jan Vapaavuori ja Krista Kiuru ovat kammenneet väestönsuojelua kohti ”mallia Relander”, miksi näin?

Perusteluna mainitaan erityisesti asuntorakentamisen merkittävästi kohonneet kustannukset ja väestönsuojien rakentamiskustannuksien vaikutus kohonneisiin asuntojen hintoihin. Ministerien aitiosta tuodaan esiin huoli rakennus- ja sen alihankintateollisuuden työllisyystilanteesta. Huoli on eittämättä aito, elämmehän taantumassa.

Tällä kertaa ovat arkadialla menneet harakat ja varikset sekaisin. Kiurun ajattelumallilla kansalaisten perustuslain suoma kriisiajan turvallisuus valuu harakoille ja eurot variksille. Asunnon ostaja ei tule saamaan minkäänlaista rahallista hyötyä asunnon ostohetkellä, tai myöhemminkään, väestönsuojattomasta taloyhtiöstä. Sama on koettu aiemminkin mm. verohelpotusten myötä. Parturikampaajille myönnettiin verohelpotuksia, jotta yrittäjät saisivat kotipartureihin paenneita kynittäviä takaisin parturien penkeille. Mutta kuten muistamme, penkin alle meni, kynittävien hinnat nousivat luvatuista hinnanalennuksista huolimatta.

Merkittävistä kustannussäästöistäkään ei suinkaan ole kyse, tämä käy ilmi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARAN) valmistamasta raportista 2012. Raportissa todetaan väestönsuojan rakentamiskustannusten vaikutus kerrosneliöön olevan noin 30 euroa. Tämäkään luku ei ole subjektiivinen, sillä väestönsuojaa käytetään muuhunkin toimintaan, kuten varasto- ja harrastetiloina, jolloin osa kuluista on päällekkäisiä piilokustannuksia joita koituisi joka tapauksessa mm. varastotilojen rakentamisesta. Suurimmat rakennusliikkeetkin myöntävät avoimesti kysynnän ja tonttien hintojen olevan suurimmat vaikuttimet asuntojen hintoihin, jolloin pakostakin tulee miettineeksi ministerien tarkoitusperiä.

Hallitus saisi puuttua todellisia kustannuksia nostavien ongelmien ratkaisuihin. Valtio menettää vuositasolla useita miljardeja euroja verotuloina. Pelkästään rakennusalan osuus tästä on useita satoja miljoonia, tämä käy ilmi eduskunnan tarkastusvaliokunnan viime vuoden tilinpäätöskertomuksen mietinnöstä. Suuntakin on kaiken lisäksi kasvussa. Ymmärrän toisaalta rakennusliikkeitä heidän halustaan siirtää huomiota muualle heikosta rakentamistasosta tai harmaan talouden hyödyntämisestä.

Verovaje pyörii verottajan arvion mukaan 7-9 % verokertymästä ja noin 5% bruttokansantulosta.

Rakennustarkastajat ovat huomioineet mm. Espoon alueella rakennusmääräysten vastaisia toteutuksia 2/3 kaikista tarkastetuista kohteista, mutta tarkastuksissa ei ole huomioitu piileviä vikoja joista viulut maksaa tietenkin asunnon ostaja.

Väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta aiheutuvat kustannukset pyörivät kansallistasolla reilun 20 miljoonan euron hujakoilla. 20milj. vs. verotuloina ja ala-arvoisen rakentamislaadun aiheuttamat muutaman miljardin kustannukset. Työt kilpailutetaan urakoitsijoilla, joista osalla työntekijäreservit koostuvat täysin vailla rakennuskokemusta ja ammattitaitoa olevista työntekijöistä. Työntekijöiden opastaminenkin on vaikeaa (ja käytännössä usein mahdotonta) pelkästään kielimuurin takia, ja ministerit kikkailevat väestönsuojien rakentamisvelvoitteella. Esitänkin nöyrän pyynnön nykyiselle ja tuleville ministereille, älkää peittäkö ”sumulla” todellisia ongelmia ja suunnatko väestön nyreyttä turvallisuutta kohtaan. Teillä on ylin valta näissä asioissa, älkää antako lobbareiden vaikuttaa terveeseen harkintakykyyn joka teille on suotu, kuunnelkaa äänestäjiänne. Pontta edelliselle antaa SPEKIN julkaisema tutkimus jossa Suomalaisista 66 % on sitä mieltä, että väestönsuojia pitäisi jatkossakin rakentaa. Luulisi tällä olevan jokin arvo.

Tästä onkin mukavampi siirtyä varsinaiseen asiaan ilman politikointia.

Pelastuslaki 379/2011 edellyttää, että käytössä olevassa rakennuksessa, jossa on väestönsuoja, tehdään maankäyttö- ja rakennuslain 132/1999 mukainen rakennuksenrakentamiseen verrattavissa oleva korjaus- tai muutostyö, tai käyttötarkoituksen muutos. Myös väestönsuoja on kunnostettava siten, että se täyttää soveltuvin osin pelastuslain nojalla säädetyt väestönsuojan teknisiä yksityiskohtia koskevat vaatimukset.

Isännöitsijää kiinnostaa tietenkin mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Käytössä olevan väestönsuojan kunnostamista edellytetään, mikäli rakennuksessa tehdään rakentamiseen verrattavissa oleva korjaus- tai muutostöitä, tai käyttötarkoituksen muutos. Rakennusvalvonta varmistaa väestönsuojan sisältymisen rakennussuunnitelmaan pelastusviranomaisen antaman väestönsuoja lausunnon perusteella. Pelastuslain 379/2011, 12 § mukaan väestönsuojan varusteet ja laitteet on pidettävä toimintakunnossa, sekä huollettava ja tarkastettava asian mukaisesti. Sisäasiainministeriön asetuksen 506/2011, 20 § mukaan väestönsuojanlaitteet tulee tarkastaa ja huoltaa toimintakunnonvarmistamiseksi vähintään 10 vuoden välein. Laitteiden toiminnantarkastuksesta tulee laatia tarkastuspöytäkirja. Olen tarkastanut satoja väestönsuojia. Näiden joukossa on ollut upeita, hyvin huollettuja ja toimivia kokonaisuuksia, sekä karmeita painajaismaisia ”yllätyksiä”.

Huonossa kunnossa olevat suojat ovat usein käyttämättömiä ja vailla peruslämmitystä olevia tiloja, joihin valvonta ei syystä tai toisesta ole ulottunut. Tärkein ohjeeni onkin; käyttäkää suojia ja hyödyntäkää tiloja varasto tms. tiloina. Väestönsuojanne voi toimia jopa ansion tuottajana, esim. ulkopuoliselle vuokrattavana harrastetilana tai kuntosalina. Tällöin tulee huomioida ilmanvaihtoon liittyvät vaatimukset puhtaasta ja riittävästä ilmanvaihdosta.

Väestönsuojan määräaikaistarkastus Pelastuslain 379/2011, 12 §:n mukaan kunnossapitovelvoite koskee myös väestönsuojien varusteita ja laitteita. Kyseinen laki siirtää varsinaisen tarkastustyön yksityisen sektorin harteille. Kiinteistön omistajan ja haltijan velvoitteet säilyvät ennallaan ja tilausvelvoite koskee myös väestönsuojia. Pelastusviranomainen valvoo pistokokein väestönsuojien kunnossapitoa, systemaattisista tarkastuksista luovutaan. Väestönsuojan tarkastuksesta on laadittava tarkastuspöytäkirja, joka toimitetaan pelastusviranomaiselle. Olen havainnut hyväksi tavaksi kirjoittaa ja laminoida esitäytetyn pöytäkirjan paikan päällä, tällöin pöytäkirja säilyy ja sen voi kiinnittää ilmanvaihtokoneen suojahäkkiin. Pöytäkirjan lisäksi ilmanvaihtokoneeseen kiinnitetään tarkastustarra johon merkitään tiiveyskokeen tuottamat arvot sekä seuraava tarkastusvuosi sekä kuukausi.

Väestönsuojan kuntoselvityksen tekevät riittävän koulutuksen saaneet, esim. väestönsuojan tarkastajan koulutuksen saanut henkilö, vähintään 10 vuoden välein. Ei tarkastus- ja kuntoselvitys mitään ”rakettitiedettä ” ole, mutta täytyy tuntea erivuosikymmenillä rakennettujen väestönsuojien vaatimustaso. Tästä syystä lähdeaineistoa tuleekin kerrattua säännöllisesti.

Väestönsuojan omistajan on huolehdittava suojan sekä sen laitteiden ja varusteiden jatkuvan käyttökunnon säilyttämisestä.

Suoja tulee voida kunnostaa väestönsuojana käytettäväksi 72 tunnin kuluessa viranomaisen antamasta päätöksestä. Laitteiden toimintakunnossa pitäminen edellyttää säännöllistä huoltoa ja tarkastusta. Tarvittavat huolto- ja tarkastustoimenpiteet suoritetaan laitteen valmistajan käyttö- ja huolto-ohjeen vaatimalla tavalla. Väestönsuojan laitteiden huolto kannattaa teettää ammattilaisella.

Seuraavassa asioita joihin tulee kiinnittää huomiota ja puuttua hyvissä ajoin. 

Ilmanvaihtokonetta tulisi käyttää 6 kuukauden välein. Tämä ei ole aikaa vievä toimenpide, mutta ehkäisee ajan kuluessa koneiston korroosioitumisen. Osa ilmanvaihtokoneiston rataspyörästöstä on öljypinnan yläpuolella, jolloin pyörittämällä konetta yhden minuutin ajan voitelee kone itsensä ja vältytään kalliilta remontilta.

Käyttöohje koskee myös padotusventtiiliä, joka vuosikausia käyttämättömänä ja rasvaamatta ruostuu lopulta puhki. Kiinnittäkää tähän erityistä huomiota, sillä korroosion edetessä kaivo-osasta betonivalun sisään muodostuu korjaustyöstä erittäin suuritöinen ja kallis remontti.

Padotusventtiili on usein peitetty erilaisilla romuilla, joten sen löytämiseksi on päädytty symbolin merkkaamiseen suojan kattoon kohtisuoraan venttiilin yläpuolelle.

Paineoven ja hätäpoistumistien luukun tiivisteet kovettuvat vuosikymmenten aikana. Ne on järkevää uusia hyvissä ajoin, sillä niitä ei ole mahdollista saada 72h/aikajanalla. Maassamme olevassa 46.000 suojassa on tarvetta uusille tiivisteille karkean arvion mukaan ¼ , eli n. 10.000 suojassa. Maanlaajuisesti tiivistettä olisi hankittava 100km.

Verkkokomeroihin sijoitetuille väestönsuojan laitteille on oltava esteetön pääsy. Nämä tilat tulee merkitä suojan pohjapiirrokseen, joka voidaan suojata laminoinnilla ja kiinnittää paineoveen.

Tarkastuksessa havaitut puutteet on korjattava ja suoja saatettava rakentamisajan mukaiselle tasolle. Mikäli kyseisen ajankohdan laitteita ei ole saatavilla, pyritään korjaustyöt tekemään nykymääräyksiä vastaaviksi.

Viimeaikoina olemme pelastusviranomaisten pyynnöstä suunnitelleet sekä asentaneet savunpoistolaitteita väestönsuojien hätäpoistumistiekäytävän yhteyteen. Tämä on pääsääntöisesti ollut kevyehkö ja nopea toimenpide. En suosi avauslaitteina karamoottoreita niiden sähkön tarpeen takia. Väestönsuojassa kaikkien laitteiden tulee toimia tarvittaessa ilman sähköä. Niinpä olemme asentaneet olemassa oleviin luukkuihin vaijerilla toimivia ”mekaanisia laitteistoja”. Väestönsuojan kaltainen tila on erityisen haastava pelastuslaitokselle jo sijaintinsa takia. Suoja on usein yhteydessä porrashuoneeseen, jolloin suojassa syttyvän tulipalon synnyttämä savu on käytännössä erityisen hankalaa poistaa ilman suojatilaan menemistä, tämä taas aiheuttaa täysin turhan työturvallisuusriskin sammuttajille. Käytäntö on edullisuutensa takia otettu kiitettävästi vastaan. Keskimääräinen kustannus pyörii n. 300:ssa eurossa.

Korjattavia kohteita väestönsuojassa ovat:

Hiekkasuodatinlaitteisto

Hiekkasuodatin ei ole nykyvaatimusten mukainen. Valtaosa hiekkasuodattimista on sijoitettu rakennuksen ulkopuolelle jäätymiselle alttiiseen kylmään ja kosteaan ympäristöön.

Ylipainemittari

Vanhentuneet ylipainemittarit.

Jakokanava

Puutteelliset ja vanhentuneet tuloilmaventtiilit eivät jaa ilmaa tasaisesti koko suojan alueelle.

Kuivakäymälät

Kuivakäymäläkomeroita on valmistettu vuodesta 1991. Ennen tätä riitti aie käymälän valmistamisesta poikkeusoloissa ja merkintä piirustuksiin tai lattiaan. Muutoinkin vuosikymmeniä säilytetyt materiaalit ovat altistuneet kosteudelle ja lämpötilan vaihteluille eivätkä ole ajanmukaisia.

Varavesisäiliöt

Sinkkiset- ja pahviset varavesisäiliöt ovat epähygieenisiä ja rikkoutuvat helposti.

Jäteastiat

Vaatimus jäteastioista tuli voimaan 1.9.1991, eli ne puuttuvat lukuisista suojista.

Puhelinpiste

Kiinteä puhelinliittymä voidaan korvata vahvistin antennilla.

Milloin väestönsuojan kunnostustöitä vaaditaan?

Lyhyesti Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999), 125 §:n mukaan aina, kun tehdään muutos- tai korjaustyötä joka edellyttää rakennusluvan hakemista. Näitä ovat työt jotka ovat verrattavissa rakennuksen rakentamiseen sekä rakennuksenlaajentamiseen, tai sen kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen. Mikäli työ vaikuttaa rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin. Myös rakennuksen käyttötarkoituksen muutos edellyttää rakennusluvan hakemista.

Budjetointi on helppoa, väestönsuojan kunnostukseen varataan enimmillään 2% kokonaiskustannuksista.

Kunnostustöitä priorisoidessa tartutaan ensin ennen 1.7.1972 rakennettujen väestönsuojien ilmanvaihtolaitteiden hiekkasuodattimiin, nämä ajanmukaistetaan ensin.

Huomioitavaa on, ettei erillisen rakennusosan tai järjestelmän kunnostus yksinään edellytä väestönsuojan kunnostamista.

Martin Mitikka 

Väestönsuojan tiiveyskoe ja tarkastus

 Väestönsuoja

Valtioneuvoston asetus väestönsuojan laitteista ja varusteista 409/2011

Lainaus

Valtioneuvoston asetus väestönsuojan laitteista ja varusteista

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty sisäasiainministeriön esittelystä, säädetään pelastustoimen laitteista annetun lain (10/2007) 5 §:n 4 momentin nojalla:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Väestönsuojan laitteita ja tuotteita koskevat vaatimukset

Tässä asetuksessa säädetään pelastustoimen laitteista annetun lain (10/2007) 4 §:n 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen väestönsuojien rakentamisessa ja varustamisessa käytettävien laitteiden ja tuotteiden ominaisuuksille, toiminnalle ja käyttötavalle asetettavista vaatimuksista sekä tuotteista annettavista tiedoista, tuotteiden käyttö-, huolto- ja asennusohjeista sekä tuotteisiin tehtävistä merkinnöistä.

Pelastustoimen laitteista annetun lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun laitteen markkinoille saattajan tai luovuttajan tulee huolehtia siitä, että 1 momentissa tarkoitetuille laitteille ja tuotteille tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset täyttyvät.

2 luku

Yhteisiä vaatimuksia

2 §
Tuotteiden merkinnät

Tuotteet tulee varustaa pysyvällä merkinnällä.

Merkinnän tulee sisältää vähintään:

1) tunnuskirjaimet VSS;

2) laitteen tai varusteen nimike;

3) valmistajan nimi ja valmistusvuosi;

4) valmistajan sarjanumero.

3 §
Laitteiden ja varusteiden kestoikä ja pakkaus

Laitteiden ja varusteiden suunnitellun käyttöiän tulee olla vähintään 30 vuotta kun noudatetaan valmistajan tai maahantuojan antamia varastointi- ja huolto-ohjeita. Betonirakenteisiin kiinnitettäviltä laitteilta tai niiden osilta edellytetään vähintään 50 vuoden suunniteltua käyttöikää.

Tieto laitteen ja varusteen vaatimasta pinta-alasta ja tilavuudesta pakattuna tulee merkitä pakkaukseen.

4 §
Olosuhteet

Väestönsuojan laitteiden tai varusteiden tulee säilyä käyttökuntoisena ympäristön lämpötilan ollessa -30 °C ja +70 °C välillä ja toimia asianmukaisesti sijoituspaikan lämpötilan ollessa -20 °C ja +40 °C välillä. Jos lämpötila laitteiden tai varusteiden sijoituspaikassa on suojautumisen aikana 0 °C tai sen yläpuolella, tulee laitteen tai varusteen toimia asianmukaisesti lämpötilan ollessa 0 °C ja +40 °C välillä.

Väestönsuojan laitteissa käytettävän polttoaineen leimahduspisteen on oltava yli +55 astetta celsiusta.

5 §
Tärähdyskuormitus

Paine- ja kaasutiiviin oven, suojaluukun, kaasutiiviin suojaluukun, sulkulaitteen, läpiviennin, ylipaine-, paine- ja poistoilmaventtiilin, viemärin sulkuventtiilin, ylipainemittarin, kalliosuojan valvontataulun, tuloilmaventtiilin, vuotovesipumpun, varavalaistuslaitteen, tärähdyksen vaimentimen, kaasunilmaisin- ja analysointilaitteen, ilmanvaihtolaitteen ja esisuodattimen tulee kestää kiinnitysalustan tärähdys, jossa maksimiheilahdusnopeus on mielivaltaisessa suunnassa 1,5 m/s ja maksimikiihtyvyys 300 m/s2.

6 §
Hitsiliitokset

Laitteiden hitsiliitokset tulee tehdä standardin SFS-EN 25817 tai vastaavien vaatimusten mukaisesti siten, että hitsiluokka on D. Laitteen kestokykyyn oleellisesti vaikuttavien hitsiliitosten hitsiluokan tulee olla C.

7 §
Korroosionesto

Laitteiden tulee kestää liitteen 1 taulukossa 1 esitetyt ympäristöolosuhteiden ilmastorasitusluokat standardin SFS-EN ISO 12944-2 mukaisesti.

8 §
Käyttö- ja huolto-ohjeet

Laitteiden ja varusteiden varastoinnista, sijoittamisesta, asennuksesta, käytöstä ja huollosta on oltava ohjeet molemmilla kotimaisilla kielillä. Ohjeiden tulee sisältää muun muassa tiedot tuotteen tilantarpeesta ja tarvittaessa on tehtävä esimerkkipiirustus laitteen sijoituksesta ympärysseinään, ympäröivien rakenteiden raudoituksesta sekä laitteesta siirtyvien kuormien suuruuksista ja suunnista.

3 luku

Väestönsuojan ovet, luukut, sulkulaitteet, läpiviennit ja ilmanottoputki

9 §
Yleistä

Oven, luukun ja kaasutiiviin sulkulaitteen sulkemislaitteet on varustettava auki- ja kiinniasentoa osoittavilla merkinnöillä. Tarvittaessa ne on varustettava auki- ja kiinniasentoa osoittavilla ilmaisimilla. Oven, luukun ja kaasutiiviin sulkulaitteen sulkemisaika saa olla enintään 1 minuutti jollei 10 §:n 1 momentista muuta johdu.

Ovea ja luukkua kiinnipitävät osat on voitava purkaa suojan sisäpuolelta käsityökaluilla myös silloin, kun ovi ja luukku ovat saaneet pysyviä muodonmuutoksia.

10 §
Paine- ja kaasutiiviit ovet

Väestönsuojan oven (SO-1, SO-2 ja SO-3, VO-3) aukeamissuunta on ulospäin ja se on voitava sulkea ja avata käsin suojan sisä- ja ulkopuolelta. Ovien SO-1 ja VO-3 tulee olla kaasutiiviitä. Kalliosuojien erikoisovien tai leveydeltään yli 3 400 mm ovien sulkemisaika saa olla enintään 5 minuuttia.

Ovien tulee olla liitteen 2 taulukoissa 1, 2 ja 3 esitettyjen vaatimusten mukaisia. Ovien tulee olla liitteen 3 taulukossa 1 esitettyjen mittojen mukaisia.

Sulkulaitteiden tulee kiristää ovilevy karmia vasten siten, että oven ja karmin kantavien pintojen välissä saa olla rakoa enintään 2 mm. Liukuoven ja karmin välinen rako saa olla enintään 4 mm. Ovien tulee olla liitteen 3 taulukossa 1 esitettyjen mittojen mukaisia.

11 §
Paine- ja kaasutiiviit luukut

Kalliosuojissa sekä S2-luokan teräsbetonisissa väestönsuojissa luukun (SL-3 ja VL-3) aukeamissuunta on ulospäin ja se on voitava sulkea ja avata käsin suojan sisäpuolelta. Luukun VL-3 tulee olla lisäksi kaasutiivis.

S1-luokan väestönsuojissa hätäpoistumisluukun (HS-1) aukeamissuunta on sisäänpäin ja se on voitava sulkea ja avata käsin väestönsuojan sisäpuolelta. Hätäpoistumisluukun tulee olla paineenkestävä ja kaasutiivis.

Momenteissa 1 ja 2 tarkoitettujen luukkujen kuormien ja minimipaksuuksien tulee olla liitteen 2 taulukoiden 1—3 mukaisia. Sulkulaitteiden tulee kiristää luukkulevy karmia vasten siten, että luukun ja karmin kantavien pintojen välissä saa olla enintään 2 mm rako. Luukkujen tulee olla liitteen 3 taulukossa 2 esitettyjen mittojen mukaisia.

12 §
Kaasutiiviiden laitteiden tiiviys

Kaasutiiviin oven, luukun ja sulkulaitteen tiiviyden tulee olla sellainen, että läpi pääsevä vuotovirtaus on enintään 0,2 dm3/s suljettavan aukon neliömetriä kohti ulkopuolisen ylipaineen ollessa 150 Pa.

Tiivisteellä varustetun laitteen kuorma ei saa siirtyä tiivisteen kautta karmiin. Tiivisteen tulee olla kloropreenikumia tai ominaisuuksiltaan sitä vastaavaa materiaalia. Tiivisteen tulee kestää jatkuvaa käyttöä myös normaalioloissa ja sen tulee olla helposti vaihdettava.

13 §
Väestönsuojan läpivientien sulkulaitteet

Väestönsuojien paineenkestävien sulkulevyjen (IS-1, IS-3) sekä kaasutiiviiden sulkulevyjen ja -venttiilien (KS-3) tulee kestää liitteen 2 taulukossa 1 esitetyt staattiset kuormat.

Kaasutiiviiden sulkulevyjen ja -venttiilien tulee kestää liitteen 2 taulukossa 3 esitetyt paineaaltokuormat. Paineenkestävien sulkulevyjen tulee kestää kolme kertaa liitteen 2 taulukossa 3 esitetyt paineaaltokuormat.

Läpivienti on voitava sulkea väestönsuojan sisäpuolelta kaasutiiviisti. Sulkulaitteen tulee olla rakenteeltaan sellainen, että se voidaan säilyttää läpivientiputkeen kiinnitettynä. Yli 20 kg painoisessa sulkulaitteessa tulee olla saranoitava läpivientiputki tai siihen tulee tehdä nostolenkki. Sulkulevyn tulee olla pintakäsitelty kuumasinkityksellä standardin SFS-EN ISO 1461 mukaisesti.

Kaasutiiviillä sulkuventtiilillä on voitava tarvittaessa säätää sen kautta kulkevaa ilmavirtaa.

14 §
Läpiviennit

Väestönsuojien paineenkestävien läpivientien (LP-1 ja LP-3) sekä kaasutiiviiden sulkulaitteiden läpivientien (LP-KS3) tulee kestää liitteen 2 taulukossa 1 esitetyt staattiset kuormat.

Kaasutiiviiden sulkulaitteiden läpivientien tulee kestää liitteen 2 taulukossa 3 esitetyt paineaaltokuormat. Paineenkestävien läpivientien tulee kestää kolme kertaa liitteen 2 taulukossa 3 esitetyt paineaaltokuormat.

Läpiviennin tulee olla tiivis. Jos läpiviennin nimellissuuruus on yli 40 mm, siihen tulee liittää tartuntalaippa. Läpivienti tulee tehdä standardin SFS-EN 10220 tai vastaavan vaatimustason mukaisesta putkesta liitteen 3 taulukon 4 mukaisesti.

Läpivientiputken tulee olla pintakäsitelty kuumasinkityksellä standardin SFS-EN ISO 1461 mukaisesti tai vastaavalla menetelmällä.

15 §
Ilmanottoputket

Ilmanottoputkien (IP-2) tulee olla ominaisuuksiltaan standardin SFS-EN 10220 tai vastaavan vaatimustason mukaisesta putkesta liitteen 3 taulukon 4 mukaisesti.

Ilmanottoputken IP-2/160 aiheuttama virtausvastus saa olla enintään 70 Pa ilmavirran ollessa 135 dm3/s ja ilmanottoputken IP-2/200 virtausvastus saa olla enintään 70 Pa ilmavirran ollessa 270 dm3/s.

Ilmanottoputken tulee kestää siihen pysty- tai vaakasuunnassa kohdistuva 20 kN:n suuruinen kuorma.

Ilmanottoputken tulee olla pintakäsitelty kuumasinkityksellä standardin SFS-EN ISO 1461 mukaisesti.

4 luku

Venttiilit ja ylipainemittari

16 §
S1-luokan ylipaineventtiili

S1-luokan väestönsuojan ylipaineventtiilin (YV-1) tulee kestää liitteen 2 taulukossa 1 esitetyt staattiset kuormat.

Ilmavirtaa 85 dm3/s vastaavalla tavalla avoimena olevan ylipaineventtiilin tulee kestää kolme kertaa liitteen 2 taulukossa 3 esitetty paineaaltokuorma.

Avoimena olevan ylipaineventtiilin tulee sulkeutua ulkopuolisen paineiskun vaikutuksesta. Ylipaineventtiilin läpi pääsevän ylipaineimpulssin suuruus saa olla enintään 10 Ns paineiskun heijastuspainehuipun ollessa 10 ja 40 kPa:n välillä ylipainetta ja enintään 4 Ns heijastuspainehuipun ollessa 40 ja 300 kPa:n välillä ylipainetta. Suljetun venttiilin vuotovirtaus saa olla enintään 15 cm3/s ulkopuolisen ylipaineen ollessa 150 Pa. Ylipaineventtiilin avautumispaineen tulee olla 30 ja 60 Pa välillä. Ylipaineventtiili on voitava sulkea käsin suojan puolelta.

Paineaaltokuormituksen heijastuspainehuipun suuruuden ollessa 300 kPa ylipainetta ei sulkeutuneen ylipaineventtiilin vuotovirtaus saa ylittää 10 dm3/s.

Ylipaineventtiilin ominaiskäyrän tulee olla jatkuvasti nouseva. Venttiilin ja 300 mm pituisen suoran läpivientiputken yhdessä aiheuttama virtausvastus saa olla enintään 95 Pa ilmavirran ollessa 54 dm3/s. Ilmavirralla 65 dm3/s virtausvastus saa olla enintään 115 Pa. Kun ominaiskäyrän nousevaa osaa vastaava ilmavirta on enintään 70 dm3/s, saa hystereesi-ilmiön vaikutus olla enintään 20 dm3/s.

Ylipaineventtiili on voitava kiinnittää 160 mm nimellissuuruisen läpivientiputken laippaan, jonka mitat on esitetty liitteen 3 taulukossa 4. Ylipaineventtiilin ulkonema seinäpinnasta saa olla enintään 150 mm ja sivuttaissuunnassa enintään 130 mm läpivientiputken keskilinjalta.

17 §
S2-luokan ja kalliosuojan paineventtiili

S2-luokan ja kalliosuojan paineventtiilin (PV-3) tulee kestää liitteen 2 taulukossa 1 esitetyt staattiset kuormat.

Paineventtiilin tulee kestää kolme kertaa liitteen 2 taulukossa 3 esitetty paineaaltokuorma.

Paineventtiilin tulee sulkeutua ulkopuolisen paineiskun vaikutuksesta niin, että läpi pääsevän ylipaineimpulssin suuruus venttiilin nimellisilmavirran jokaista 1 m3/s kohti on enintään 300 Ns paineiskun heijastuspainehuipun ollessa 10—80 kPa ylipainetta ja enintään 150 Ns heijastuspainehuipun ollessa 80—600 kPa ylipainetta. Venttiilin nimellisilmavirralla tarkoitetaan sitä ilmavirtaa (m3/s), jota vastaava seinämään asennetun venttiilin aiheuttama virtausvastus on 200 Pa.

Sulkeutuneen paineventtiilin vuotovirtaus ei saa ylittää 20 prosenttia venttiilin nimellisilmavirrasta silloin, kun paineaaltokuormituksen heijastuspainehuippu on 600 kPa ylipainetta.

Paineventtiilin tulee sulkeutua 10 kPa suuruisen ulkopuolisen alipaineen vaikutuksesta. Paineventtiilin tulee pysyä avoimena 1,2-kertaisella käyttöilmavirralla.

18 §
Tuloilmaventtiili

Väestönsuojan tuloilmaventtiili (TV-3) on voitava liittää halkaisijaltaan 160 mm olevaan standardin SFS-EN 1506 mukaiseen kanavaan.

Tuloilmaventtiilin tulee kestää paineaaltokuorma, joka on annettu liitteen 2 taulukossa 3.

Tuloilmaventtiilin virtausvastuskäyrän tulee ilmavirran kasvaessa olla jatkuvasti nouseva. Kanavan päähän asennetun tuloilmaventtiilin virtausvastus saa ilmavirralla 25 dm3/s olla enintään 60 Pa. Ilmavirralla 8 dm3/s virtausvastuksen tulee olla vähintään 20 Pa.

Tuloilmaventtiilin on ohjattava tuloilma suojaan siten, että standardin SFS-EN 12238 mukaisesti määritetty heittopituus on kanavan keskilinjasta lukien kanavan molemmilla puolilla ilmavirralla 25 dm3/s vähintään 1,0 m ja että ilmavirtauksen loppunopeus on 0,5 m/s.

19 §
Poistoilmaventtiili

S1-luokan poistoilmaventtiilin (KV-1) tulee kestää liitteen 2 taulukossa 1 esitetyt staattiset kuormat. Poistoilmaventtiilit on voitava kiinnittää halkaisijaltaan 160 mm läpivientiputkeen, jonka mitat esitetään liitteen 3 taulukossa 4.

Ulkoisen paineen ollessa 150 Pa, suljetun poistoilmaventtiilin vuotovirtaus saa olla enintään 15 cm3/s. Poistoilmaventtiili on voitava sulkea ja avata väestönsuojan puolelta käsin.

Suljetun poistoilmaventtiilin tulee kestää kummaltakin puolelta 20 kPa:n staattinen ylipaine.

20 §
Viemärin sulkuventtiili

Viemärin sulkuventtiilin (VSV-1, VSV-3) ja sen liitosten tulee kestää liitteen 2 taulukossa 1 esitetyt staattiset kuormat.

Suljetun sulkuventtiilin vuotoilmavirtaus saa olla enintään 15 cm3/s ulkoisen paineen ollessa 150 Pa. Sulkuventtiili on voitava sulkea ja avata väestönsuojan puolelta käsin.

21 §
Ylipainemittari

Väestönsuojan ylipainemittari (YM-3) liitetään kloropreenikumista tai ominaisuuksiltaan sitä vastaavasta materiaalista tehdyllä liitoksella väestönsuojasta ulos johtavaan, ulkohalkaisijaltaan 10 mm olevaan mittaputkeen.

Ylipainemittarissa tulee olla merkintä käytettävän mittanesteen laadusta. Mittanesteen tiheyden tulee olla vähintään 0,75 kg/dm3 ja enintään 0,85 kg/dm3, eikä se saa olla helposti haihtuvaa.

Ylipainemittarin tulee kestää liitteen 2 taulukossa 1 esitetyt staattiset kuormat ja kolme kertaa liitteen 2 taulukossa 3 esitetyt paineaaltokuormat.

Ylipainemittarin tulee näyttää paine-eron suuruus alipaineen 100 Pa ja ylipaineen 500 Pa välillä. Ylipainemittarin epätarkkuus saa staattisessa mittauksessa olla enintään ± 10 Pa 100 Pa alipaineen ja 100 Pa ylipaineen välisellä alueella. Epätarkkuus saa olla enintään ± 30 Pa ylipaineen ollessa yli 100 Pa ja enintään 500 Pa. Ylipainemittarin nolla-asetusta on voitava säätää vähintään 25 Pa:n verran.

5 luku

Vesisäiliö, jäteastia, käymälävarustus, sulkuteltta ja vuode

22 §
Irrallinen varavesisäiliö

Väestönsuojan varavesisäiliön (VS-3) tulee täyttää elintarvikepakkauksille asetetut materiaalivaatimukset. Varavesisäiliö on varustettava veden jakeluun sopivalla laitteella.

Säiliön tilavuus saa olla enintään 1500 l ja massa saa olla tyhjänä enintään 100 kg. Säiliö on voitava tyhjänä kuljettaa valoaukoltaan 900 x 2000 mm ovesta. Vesisäiliön vaatima lattia-ala saa olla enintään 1,3 m2/1000 l. Tilavuudeltaan alle 200 l:n säiliöt on tyhjinä voitava säilyttää sisäkkäin.

Varavesisäiliön tulee kestää rasitus, joka aiheutuu vedellä täytetyn säiliön tai säiliösarjan pudottamisesta pystyasennossa 200 mm:n korkeudelta kovalle alustalle, kun säiliötä on säilytetty täytettynä 14 vuorokautta +20 °C lämpötilassa, suhteellisen kosteuden ollessa 95 prosenttia.

Varavesisäiliön tulee täytettynä kestää kaatumatta siihen kohdistuva vaakasuuntainen staattinen voima, jonka suuruus on 1 N/l, kuitenkin vähintään 150 N ja enintään 400 N. Voiman vaikutuskohta on tällöin säiliön yläreunassa tai enintään 1500 mm korkeudella lattiapinnasta.

Vedellä täytetyn varavesisäiliön tulee kestää rasitus, jonka aiheuttaa pituudeltaan 75 mm ja paksuudeltaan 10 mm teräspuikko, jonka pää on pyöristetty 5 mm säteellä ja jota painetaan vaakasuorassa suunnassa säiliön alareunan ulkoseinää vastaan 200 N voimalla.

23 §
Jäteastia

Väestönsuojan jäteastiassa (JS-3) on oltava kantokahvat ja kansi. Jäteastian massa vedellä täytettynä saa olla enintään 110 kg ja se on voitava kuljettaa valoaukoltaan 900 x 2000 mm:n ovesta. Jäteastiat on tyhjinä voitava säilyttää sisäkkäin.

Jäteastian tulee kestää rasitus, joka aiheutuu vedellä täytetyn säiliön pudottamisesta pystyasennossa 200 mm:n korkeudelta kovalle alustalle, kun säiliötä on säilytetty täytettynä 14 vuorokautta +20 °C lämpötilassa suhteellisen kosteuden ollessa 95 prosenttia.

Vedellä täytetyn jäteastian tulee kestää rasitus, jonka aiheuttaa pituudeltaan 75 mm ja paksuudeltaan 10 mm teräspuikko, jonka pää on pyöristetty 5 mm säteellä ja jota painetaan vaakasuorassa suunnassa säiliön alareunan ulkoseinää vastaan 200 N voimalla.

24 §
Kuivakäymälän kaluste

Väestönsuojan kuivakäymälän kalusteen (KK-3) tilavuuden tulee olla vähintään 30 l. Jokaista kuivakäymälän kalustetta varten tulee olla vähintään 16 käyttötarkoitukseen soveltuvaa pussia, sekä tarvikkeet pussien sulkemiseksi.

Kuivakäymälän kalusteen tulee kestää 1500 N:n suuruinen pystysuora kuorma ja rasitus, joka aiheutuu vedellä täytetyn kalusteen pudottamisesta pystyasennossa 200 mm:n korkeudelta kovalle alustalle, kun kalustetta on säilytetty vedellä täytettynä 14 vuorokautta +20 °C:n lämpötilassa suhteellisen kosteuden ollessa 95 prosenttia.

25 §
Kuivakäymäläkomero

Käymäläkomero (KH-3) on voitava pystyttää lattialle ilman sivutukia, tai lattia- ja kattokiinnityksiä. Käymäläkomeron tulee täyttää liitteen 3 taulukossa 5 esitetyt mitat.

Kuivakäymäläkomeron materiaalin tulee olla vaikeasti syttyvää IMO Resolution A.471 (XII) tai sitä vastaavien vaatimusten mukainen.

Käymäläkomeron tai käymäläryhmän käyttökuntoon asentamiseen saa kahdelta henkilöltä kulua enintään 20 minuuttia. Käymäläkomero on voitava liittää poistoilmakanavaan tai ylipaineventtiiliin.

Käymäläkomeron tai -ryhmän sivu-, taka- ja etuseinien sekä katon on muodostettava käymälän yläosaan yhtenäinen tila, josta ilma poistuu. Ilmanvaihtoa varten on käymälässä oltava lattiarajassa 10—20 mm:n levyinen virtausaukko.

26 §
Sulkuteltta

S1-luokan väestönsuojan sulkuteltta (ST-1) tulee kiinnittää tiiviisti ympärysseinään suojaoven eteen siten, että poistoilmavirta kulkee sulkuteltan ja ylipaineventtiilien kautta ulos. Sulkuteltta on voitava asentaa paikalleen 20 minuutissa.

Sulkuteltan toiminta-asennot ovat:

1) valmiusasento, jossa sulkuteltta ei saa haitata suojaan tuloa;

2) suodatus- ja sulkukäyttöasento, johon sulkuteltta on voitava muuttaa 2 minuutissa valmiusasennosta. Suodatus- ja sulkukäyttöasennossa sulkuteltan sisälle tulee samanaikaisesti mahtua kolme henkilöä. Sulkuteltan alaosan tulee olla tiivis siten, ettei avoimen suojaoven, kynnyksen korkeudelta sisään 1 m/s virtaava ulkoilma pääse tunkeutumaan suojatilaan; sekä

3) ohituskäyttöasento, jossa sulkuteltta ei saa aiheuttaa havaittavaa ilman virtausvastustusta.

Sulkuteltan materiaalin tulee olla vaikeasti syttyvää IMO Resolution A.471 (XII) tai sitä vastaavien vaatimusten mukainen.

Seinän kiinnityskohdalla sulkuteltan leveyden tulee olla 1650 mm tai 1900 mm, korkeuden 2150 mm ja syvyyden enintään 1300 mm.

Kun ulos menevä ilmavirta on 15 ja 80 dm3/s välillä, tulee sulkutelttaan muodostua alipainetta 10 ja 50 Pa:n välillä.

Sulkuteltan kautta ulos menevän ilmavirran ollessa 20 dm3/s, sulkuteltan ja ovisyvennyksen yhdessä muodostaman tilan ilmanvaihtokertoimen tulee olla vähintään 15 kertaa tunnissa.

Kuljettaessa sulkuteltasta suojatilaan, ja kun sulkuteltan kautta ulos menevä ilmavirta on 20 dm3/s, saa sulkuteltan alipaine suojatilaan nähden olla enintään 5 sekunnin ajan pienempi kuin 3 Pa. Sulkuteltan ja suojatilan välisen kulkuaukon tulee sulkeutua itsestään sen kautta kuljettaessa.

27 §
Väestönsuojan vuode

Väestönsuojan vuoteen (VV-3) tulee olla kolmikerroksinen ja sen vaatima varastointitila saa olla varastointipakkauksessa enintään 0,2 m2. Vuoteen alustan tulee olla kosteutta läpäisemätön ja materiaaliltaan vaikeasti syttyvää IMO Resolution A.471 (XII) tai sitä vastaavien vaatimusten mukainen. Alustan tulee toimia patjana. Vuoteen mitat on esitetty liitteen 3 taulukossa 3.

Vuode on voitava asentaa käyttökuntoon 10 minuutissa.

Väestönsuojan vuoteen tulee kestää rasitus, joka aiheutuu siitä, kun vuode pudotetaan 200 mm:n korkeudelta kovalle alustalle ja jokaisella vuodetasolla on 80 kg:n kuorma.

Vuoteen tulee täysin kuormitettuna kestää kaatumatta siihen kohdistuva vaakasuuntainen 400 N:n voima. Voiman vaikutuskohta on ylimmän vuoteen tasolla, erikseen vuoteen päässä ja keskellä.

6 luku

Vuotovesipumppu, varavalaistus, tärähdyksenvaimennin ja kaasunilmaisin

28 §
S2-luokan ja kalliosuojan polttomoottorikäyttöinen vuotovesipumppu

S2-luokan ja kalliosuojan polttomoottorikäyttöisessä vuotovesipumpussa (PMP-3) tulee olla käsi- ja sähkökäynnistys. Se on liitettävä akkuun ja vakiojännitevaraajaan.

Pumppua käyttävän polttomoottorin avulla tulee voida käyttää pumppua sen nimellistoimipisteessä vähintään 500 tuntia vähäisiä huoltokeskeytyksiä lukuun ottamatta.

Pumpun polttomoottori jäähdytetään vedellä tai suojasta poistettavalla ilmalla.

Vuotovesipumpun moottorin polttonesteen käyttösäiliö tulee mitoittaa vähintään 6 tunnin käyttöä varten. Varastosäiliöt tulee mitoittaa 7 vuorokauden käyttöä varten.

29 §
Vara- ja hätävalaistus

Ilmanvaihtolaitteen polttomoottorin generaattoria on voitava käyttää S2-luokan väestönsuojan ja kalliosuojan varavalaistuslaitteiston (VAL-3) virtalähteenä. Hätävalaistuksen virtalähteenä käytettävässä akussa on oltava sähköverkkoon liitetty vakiojännitevaraaja.

Vara- ja hätävalaistuksen sähköverkko tulee varustaa pistorasioilla.

Vara- ja hätävalaistuksen ohjausta ja tarkkailua varten tulee olla ohjauskeskus, johon voidaan liittää viisi valaisinryhmää.

Varavalaistuksen lampun valotehon tulee olla 40 Lumenia. Hätävalaistuksen lampun valotehon tulee olla 40 Lumenia. Hätävalaistuksen akku tulee mitoittaa vähintään 5 tunnin yhtäjaksoista käyttöä varten.

S1-luokan ilmanvaihtolaitteen (IVL-1) vara- ja hätävalaisimen valotehon tulee olla 40 Lumenia. Valaisimen tulee toimia suojapuhallinta käsin pyöritettäessä. Vara- ja hätävalaisimen virtalähteenä tulee olla ilman vaihtolaitteen generaattori ja valaisimen tulee olla irrotettavissa.

30 §
Tärähdyksen vaimennin

Tärähdyksen vaimentimen (TVA-3) tarkoituksena on vähentää maaperän tärähdyksestä laitteisiin ja rakennusosiin aiheutuvia rasituksia.

Tärähdyksen vaimentimen tulee vaimentaa käyntivärinä, kestää suojautumisen aikaiset kuormat sekä normaaliolojen pitkäaikaiset rasitukset.

Vaimentimen tulee vaimentaa siihen kohdistuvat kiinnitysalustan tärähdysliikkeet, jotka ovat mielivaltaisessa suunnassa enintään seuraavat:

1) siirtymänopeus 1,5 m/s;

2) siirtymä 25 mm; sekä

3) kiihtyvyys 300 m/s2.

31 §
Kaasunilmaisinlaitteisto

Kaasunilmaisinlaitteisto (KIL-3) tulee olla liitettävissä väestönsuojan ilmanvaihtojärjestelmään.

Ilmaisinlaitteen, näytteenottolaitteen, keskusyksikön ja kaukohälyttimen käsittävän kaasunilmaisinlaitteiston tulee näyttää reaaliaikaisena hälytyksen tyyppi ja karkea kaasupitoisuuden taso.

Kaasunilmaisinlaitteen tulee kestää liitteen 2 taulukossa 3 esitetty näyteilmaputkiston kautta tuleva paineaaltokuorma.

Kaasunilmaisinlaitteen tulee ilmaista näyteilmassa oleva kemiallinen taisteluaine tai muu vaarallinen kemikaali ja antaa siitä hälytys. Hälytyksen vasteaika saa olla enintään 10 s. Kun kaasupitoisuus laskee hälytysrajan alle, tulee hälytyksen loppua.

Kaasunilmaisinlaitteen hälytysrajat [mg/m3] ovat seuraavat:

1) sariini 0,1;

2) somaani 0,1;

3) VX 0,04;

4) levisiitti 2;

5) sinappikaasu 2;

6) typpisinappikaasu 2;

7) syaanivety 20;

8) kloorisyaani 20;

9) kloori 30;

10) rikkidioksidi 270;

11) ammoniakki 210.

Kaasunilmaisinlaitteen on toimittava sähköverkon sähkökatkoksesta huolimatta. Varsinaisen ilmaisinlaitteen virran ottoteho saa olla enintään 30 W sekä erillisen keskusyksikön enintään 10 W siihen liitettyä ilmaisinlaitetta kohti.

Pölysuodattimen lisäksi kaasunilmaisinlaitteessa ei tule olla muita säännöllisesti vaihdettavia osia.

Kaasunilmaisinlaite on suunniteltava siten, ettei sen käyttö edellytä asennuksen ja käyttöönoton jälkeen erillisiä kalibrointeja.

7 luku

S1-luokan ilmanvaihtolaite

32 §
Yleistä

Ilmanvaihtolaite (IVL-1) käsittää paineventtiilin, esisuodattimen, erityissuodattimen, suojapuhaltimen, ilmavirran mittarin, liitososat ja varavalaisinlaitteen.

Ilmanvaihtolaitteen tulee toimia sähkömoottorilla ja käsikäyttöisenä.

Ilmanvaihtolaitteen yhteydessä tulee olla lukittava kotelo ohjeita ja huoltotarvikkeita varten. Laitteen tulee olla mitoiltaan sellainen, että sen erityissuodatin voidaan vaihtaa toisen ilmanvaihtolaitteen erityissuodattimen tilalle.

Ilmanvaihtolaite on voitava kiinnittää 160 mm nimellissuuruisen läpivientiputken laippaan, jonka mitat on esitetty liitteen 3 taulukossa 4. Ilmanvaihtolaitteen kiinnitysten tulee sallia suojan ympärysseinän taipuminen sisäänpäin vähintään 60 mm.

Paineventtiilin tulee kestää kolme kertaa liitteen 2 taulukossa 3 esitetyt paineaaltokuormat. Erityissuodattimen, suojapuhaltimen ja liitososien tulee kestää liitteen 2 taulukossa 3 esitetty paineaaltokuorma.

33 §
Paineventtiili ja esisuodatin

Paineventtiili ja esisuodatin (PV-1) tulee liittää toisiinsa kiinteäksi yksiköksi. Esisuodattimen tulee täyttää liitteen 4 vaatimukset.

Paineventtiilissä tulee olla kaksi M10-tulpalla suljettua liitäntää ja erillinen vedenpoistoruuvi.

Paineventtiilin tulee sulkeutua ulkopuolisen paineiskun vaikutuksesta. Läpi pääsevän ylipaineimpulssin suuruus saa olla enintään 20 Ns paineiskun heijastuspainehuipun ollessa vähintään 10 ja enintään 40 kPa ylipainetta ja enintään 8 Ns heijastuspainehuipun ollessa vähintään 40 ja enintään 300 kPa ylipainetta.

Paineaaltokuormituksen heijastuspainehuipun suuruuden ollessa 300 kPa ylipainetta ei sulkeutuneen paineventtiilin vuotovirtaus saa ylittää 25 dm3/s.

Paineventtiilin tulee sulkeutua 10 kPa suuruisen ulkopuolisen alipaineen vaikutuksesta. Paineventtiilin tulee suljettuna kestää liitteen 2 taulukossa 1 esitetyt staattiset kuormat.

Suljetun paineventtiilin vuotovirtaus saa olla enintään 10 cm3/s ulkopuolisen ylipaineen ollessa 150 Pa ja enintään 20 cm3/s sisäpuolisen alipaineen ollessa 1 500 Pa. Paineventtiili on voitava sulkea käsin.

Paineventtiilin aiheuttama virtausvastus saa olla enintään 120 Pa ilmavirran ollessa 135 dm3/s. Venttiilin tulee pysyä avoimena ilmavirran ollessa 270 dm3/s.

34 §
Erityissuodatin

Erityissuodatin (ES-1) käsittää hiukkas- ja kaasusuodatinosan. Erityissuodattimen lisämerkintöjä ja suodatuskykyä koskevat vaatimukset on esitetty liitteessä 4. Erityissuodattimen tulee kestää liitteen 2 taulukossa 3 esitetty paineaaltokuorma.

Erityissuodattimen kokonaisvastus saa olla enintään 800 Pa, kun nimellisilmavirta on 40 dm3/s.

35 §
Suojapuhallin ja ilmavirran mittari

Suojapuhallin (SP-1) käsittää puhallinosan, ilmavirranmittarin sekä puhaltimen ja erityissuodattimen yhteisen kannattimen. Suojapuhaltimen ilmavirtaa on voitava säätää portaattomasti ja sen on pysyttävä asetteluarvossa. Suojapuhaltimen tulee täyttää liitteen 5 mukaiset vaatimukset.

Suojapuhaltimen tulee kestää nimellistoimintapisteessä 1000 tunnin käyttö.

Suojapuhallin on varustettava 3- vaihesähkömoottorilla.

Suojapuhaltimeen liittyvällä ilmavirran mittarilla tulee voida todeta ilmavirran suuruus suodatus- ja ohituskäytössä 10 prosentin tarkkuudella.

Sähkökatkon varalta ilmanvaihtolaite on suunniteltava siten, että sitä voidaan käyttää kammella kun kampea pyöritetään 25—45 kierrosta minuutissa. Kammen akselin korkeuden lattiasta tulee olla vähintään 1000 mm ja enintään 1100 mm.

36 §
Ilmanvaihtolaitteen liitososat

Ilmanvaihtolaitteen joustavat liitososat paineventtiilin ja erityissuodattimen, erityissuodattimen ja suojapuhaltimen välillä sekä erityissuodattimen tilalle liitettävä ohitusilmaputki on voitava kiinnittää ilman työkaluja.

Liitososien tulee kestää 10 kPa ulkopuolista ja 30 kPa sisäpuolista staattista ylipainetta.

Joustavien liitososien tulee kestää mielivaltaisessa suunnassa 10 mm:n suuruinen liike. Joustavien liitososien vuotovirtaus saa olla enintään 10 cm3/s sisäpuolisen ylipaineen ollessa 150 Pa ja 20 cm3/s sisäpuolisen alipaineen ollessa 1500 Pa.

Joustavien liitososien tulee olla kloropreenikumia tai ominaisuuksiltaan sitä vastaavaa materiaalia.

8 luku

Polttomoottorikäyttöinen ilmanvaihtolaite

37 §
Yleistä

Polttomoottorikäyttöinen ilmanvaihtolaite (IVL-3) käsittää erityissuodattimet, suojapuhaltimen sähkö- ja polttomoottorit, ilmavirran mittarit sekä muut mittaus- ja valvontalaitteet. Ilmanvaihtolaitteeseen luetaan myös yhdyskanavat, liitososat ja sulkulaitteet.

Ilmanvaihtolaitteen yhteydessä oleva kotelo ohjeita ja huoltotarvikkeita varten on voitava lukita.

Ilmanvaihtolaite tulee mitoittaa 7 vuorokauden yhtämittaista käyttöä varten. Ilmanvaihtolaitteen tulee kestää liitteen 2 taulukossa 3 esitetty paineaaltokuorma.

38 §
Erityissuodatin

Erityissuodatin (ES-3) käsittää hiukkas- ja kaasusuodatinosan. Erityissuodattimen tulee täyttää liitteessä 4 esitetyt vaatimukset. Erityissuodattimen tulee kestää liitteen 2 taulukossa 3 esitetty paineaaltokuorma.

Erityissuodattimen (ES-3) kokonaisvastus saa olla enintään 2000 Pa vastaten suodattimen nimellisilmavirtaa. Erityssuodattimen minimi-ilmavirta on 170 dm3/s.

39 §
Suojapuhallin

Suojapuhaltimen tulee täyttää liitteessä 5 esitetyt vaatimukset.

Suojapuhaltimen polttomoottorin tulee kestää puhaltimen 500 tunnin yhtämittainen käyttö.

Puhaltimen polttomoottorissa tulee olla sähkökäynnistys. Moottorin käynnistämistä varten tulee olla akku joka tulee mitoittaa siten, että moottori voidaan käynnistää, kun akkua on kuormitettu yhtäjaksoisesti 5 tunnin ajan hätävalaistuksella.

Polttomoottori tulee varustaa vaihtovirtalatauslaitteella. Laitteessa tulee olla sähköliitäntä varavalaistusta ja kaasunilmaisinlaitetta varten.

Polttomoottorin jäähdytys tapahtuu suojasta poistettavan ilman avulla. Polttomoottorin polttonesteen käyttösäiliö tulee mitoittaa vähintään 6 tunnin käyttöä varten. Varastosäiliöt tulee mitoittaa 7 vuorokauden polttomoottorin käyttöä varten.

40 §
Ilmanvaihtolaitteen yhdyskanavat ja liitososat

Yhdyskanavia, joiden tulee kestää 10 kPa ulkopuolista ja 30 kPa sisäpuolista staattista ylipainetta, ovat:

1) ilmanjakokanava, jolla ilma jaetaan erityissuodattimille;

2) ilmankokoamiskanava, jolla ilma johdetaan erityissuodattimista suojapuhaltimeen;

3) ohitusilmakanava, jolla ilma johdetaan raitisilmakanavasta erityissuodattimien ohi suojapuhaltimeen.

Joustavan liitososan tulee olla kloropreenikumia tai ominaisuuksiltaan sitä vastaavaa materiaalia.

Ilmanjakokanavan ja siihen liitettyjen joustavien liitososien tiiviyden tulee olla sellainen, että kanavan sisäpuolinen 10 kPa:n ylipaine muuttuu enintään 10 prosenttia 5 minuutin aikana.

Joustavien liitososien tulee kestää vaurioitumatta 10 kPa ulkopuolista ja 20 kPa sisäpuolista staattista ylipainetta sekä mielivaltaisessa suunnassa 20 mm:n suuruinen liike.

41 §
Ilmavirran mittari

Ilmanvaihtolaitteeseen liittyvällä ilmavirran mittarilla tulee voida todeta ilmavirran määrä ohituskäytössä 10 prosentin tarkkuudella.

Erityissuodattimiin liittyvillä ilmavirran mittareilla tulee voida todeta ilmavirran määrä suodatuskäytössä 10 prosentin tarkkuudella.

Erityissuodattimissa on oltava erikseen mittauslaite, jolla voidaan mitata hiukkassuodatinosan virtausvastus.

42 §
Säätö- ja sulkulaite

Ilmanvaihtolaitteessa tulee olla tarpeelliset kaasutiiviit sulkulaitteet, joilla voidaan ohjata raitisilmakanavasta tulevan ilman kulku erityissuodattimiin tai suoraan väestönsuojatilaan.

Jokaista erityissuodatinta varten on oltava ilmavirran säätölaite. Laite on voitava lukita asetettuun säätöasentoon.

Ohitusilmakanavan sulkulaite on voitava lukita auki- ja kiinniasentoihin ja sen tiiviyden tulee olla sellainen, että vuotoilmavirta raitisilmakanavasta on 2000 Pa:n sisäpuolisella alipaineella enintään 10 cm3/s.

Sulkulaitteiden tiivisteiden tulee olla kloropreenikumia tai ominaisuuksiltaan sitä vastaavaa materiaalia.

43 §
Esisuodatin

Esisuodattimen (ESIS-3) tulee täyttää liitteessä 4 esitetyt vaatimukset. Esisuodattimen tulee kestää ilman virtaussuunnassa tuleva liitteen 2 taulukossa 3 esitetty paineaaltokuorma. Esisuodattimen virtausvastus saa olla enintään 100 Pa.

44 §
 Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011.

Tällä asetuksella kumotaan väestönsuojan laitteista ja varusteista annettu sisäasiainministeriön asetus (660/2005).

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 5 päivänä toukokuuta 2011

Sisäasiainministeri
Anne Holmlund

Tekninen johtaja
Hannu Olamo

LIITE 1

Taulukko 1.     Väestönsuojan laitteiden tunnukset, suoja- ja rasitusluokat

Laite Tunnus Suojaluokat Rasitusluokka
Paine- ja kaasutiivis ovi SO-1 S1 C2
Paineovi SO-2 S2 C3
Paineovi SO-3 kalliosuoja C3
Kaasutiivis ovi VO-3 S2, kalliosuoja C3
Suojaluukku HS-1 S1 C3
Suojaluukku SL-2 S2 C3
Suojaluukku SL-3 kalliosuoja C3
Kaasutiivis luukku VL-3 S2, kalliosuoja C1
Sulkulaite IS-1 S1 C1
Sulkulaite IS-3 S2, kalliosuoja C1
Kaasutiivis sulkulaite KS-3 S1, S2, S3 C1
Läpivienti LP-1 S1 C3
Läpivienti LP-3 S2, kalliosuoja C3
Kaasutiivis läpivienti LP-KS3 S1, S2, kalliosuoja C3
Ilmanottoputki IP-2 S1, S2 C3
Ylipaineventtiili YV-1 S1 C1
Paineventtiili PV-3 S2, kalliosuoja C3
Tuloilmaventtiili TV-3 S1, S2, S3 C1
Poistoilmaventtiili KV-1 S1 C1
Viemärin sulkuventtiili VSV-1 S1 C3
Viemärin sulkuventtiili VSV-3 S2, kalliosuoja C3
Ylipainemittari YM-3 S1, S2, kalliosuoja C1
Varavesisäiliö VS-3 S1, S2, kalliosuoja C1
Jäteastia JS-3 S1, S2, kalliosuoja C1
Kuivakäymäläkaluste KK-3 S1, S2, kalliosuoja C1
Kuivakäymäläkomero KH-3 S1, S2, kalliosuoja C1
Sulkuteltta ST-1 S1 C1
Väestönsuojan vuode VV-3 S1, S2, kalliosuoja C1
Vuotovesipumppu PMP-3 S2, kalliosuoja C1
Varavalaisin VAL-3 S1, S2, kalliosuoja C1
Tärähdyksen vaimennin TVA-3 S1, S2, kalliosuoja C1
Kaasunilmaisin KIL-3 S1, S2, kalliosuoja C1
Ilmanvaihtolaite IVL-1 S1 C2
Ilmanvaihtolaite IVL-3 S2, kalliosuoja C2
Esisuodatin ESIS-3 S2, kalliosuoja C3

LIITE 2

Taulukko 1. Painekuormituksille mitoitettavien laitteiden staattiset kuormat

Laitteen nimitys Kuorma Paksuus vähintään
Ylipaine Toispuoleinen Alipaine
kN/m2 kN/m2 kN/m2 mm
SO-1, HS-1 200 100 20 20
YV-1, PV-1, VSV-1, LP-1 300 20
IS-1 300 20 6
SO-2, SL-2 400 200 1) 30
SO-3, SL-3 600 300 1) 30
PV-3, VSV-3, LP-3 600 30
IS-3 600 30 12
YM-3 600 30
VO-3, VL-3 100  50 20 20
KS-3, LP-KS3 100 20  6
KV-1  20 20

1) Taulukossa 2 on esitetty kerroin n jolla kerrotaan kalliosuojien ja S2-luokan teräsbetonisuojien taulukossa 1 olevat ylipainekuormat, jolloin saadaan takaisinheilahduskuorman suuruus.

Taulukko 2. Takaisinheilahduskerroin

Ominaisvärähdysaika   T, ms Kerroin n
alle 7 -0,1
7…17 -0,10–0,04 (T–7)
yli 17 -0,5

Taulukko 3. Laitteille kohdistettavat paineaaltokuormat

Laitteen nimitys Heijastuspaine Painehuipun kestoaika Kuormituksen/impulssin kestoaika Impulssin suuruus
kPa ms ms Pas
SO-1 200 500
ST-1, ES-1, SP-1, IV-laiteen liitososat 150 10 700
KS-3, IVL- 3, ES-3, KIL-3 150 10 700
ESIS-3 100 10 400
IS-1, PV-1, YV-1, LP-1 300 20 500
IS-3, PV-3, YM-3, LP-3 600 20 500
TV-3 30 20 400

Oven, luukun ja sulkulaitetta kiinnipitävien osien mitoituksessa liitteen 2 taulukossa 1 annetuille painekuormille saavat jännitykset olla enintään 75 prosenttia myötörajajännityksistä. Painekuormien mitoitettaessa voidaan käyttää myötörajan suhteen osavarmuuskerrointa 1,0.

LIITE 3

Taulukko 1.     Ovien vakiomitat

Ovet
900 mm x 2000 mm
1200 mm x 2000 mm
1500 mm x 2000 mm
1900 mm x 2000 mm
2400 mm x 2500 mm
2900 mm x 3200 mm
3400 mm x 4200 mm

Taulukko 2.     Luukkujen vakiomitat

Luukut
600 mm x   800 mm
700 mm x 1200 mm

Taulukko 3.     Väestönsuojan vuoteen vakiomitat

Sängyn leveys vähintään 700 mm
Sängyn pituus vähintään 1900 mm
Alimman tason korkeus lattiasta vähintään 200–300 mm
Vuoteiden välit korkeussuunnassa vähintään 500–650 mm
Ylimmän vuoteen korkeus lattiasta enintään 1400–1500 mm

Taulukko 4.     Ilmanvaihdon läpivientiputkien vakiomitat

Sulkulaitteen nimelliskoko, mm Kiinnityslaipan reikäjako, mm Kiinnityslaipan reikien lukumäärä/halk., mm Läpivientiputken minimipaksuus, mm
100 151  4/12 3,6
160 1) 205 8/12 4
200 267 8/12 4,5
250 319 8/12 5
300 371 12/12 5,6
350 428 12/14 5,6
400 479 12/14 6,3
500 580 16/14 6,3
600 740 16/19 6,3
800 940 16/23 6,3
1000 1140 20/23 6,3

1) läpivientien vakiolaippa. Läpivientiputkien halkaisijoiden tulee vastata standardin SFS 2007 sarjaa 1 ja seinämäpaksuuksien tulee vastata standardin SFS 2007 suositeltavia seinämäpaksuuksia.

Taulukko 5. Väestönsuojan kuivakäymäläkomeroyksikön vakiomitat

Leveys  700 mm
Syvyys 1000 mm
Korkeus 2000 mm
Käymäläyksiköiden väliseinän korkeus 1800 mm

LIITE 4

1. Esisuodattimen ominaisuudet

Esisuodattimen suodatinmateriaalin erotusasteen tulee täyttää suodatinluokka G4 vaatimukset standardin EN779 mukaisesti. Esisuodattimen nimellisilmavirralla saa tehollista suodatinpintaa vastaava tehollinen virtausnopeus olla enintään 0,7 m/s.

Esisuodattimen tulee kestää sen liuottamisen erikseen 0,5 N suola-hapossa sekä 0,5 N ammoniakissa +20 °C lämpötilassa 5 tunnin ajan. Esisuodattimen suodatinosa on voitava vaihtaa.

2. Erityssuodattimen ominaisuudet

2.1 Erityissuodattimeen lisämerkinnät

– nimellisilmavirta ja sitä vastaava nimellisvastus

– ilman virtaussuunta nuolella

– alkuperäinen massa ±0,2 kg:n tarkkuudella

– säilytettävä suljettuna ja sinetöitynä käyttöasennossa.

2.2 Hiukkassuodattimen erotuskyky

Hiukkassuodattimen erotuskyvyn tulee täyttää suodatinluokka H13:n vaatimukset standardin SFS – EN 1822 mukaisesti. Valmiin erityissuodattimen erotuskyky voidaan määrittää standardin SFS 5332 mukaisesti. Näin määriteltynä kokonaiserotusasteen tulee olla vähintään 99,99 prosenttia.

Hiukkassuodattimen materiaalin tulee kestää liuottamisen erikseen 0,5 N suolahapossa sekä 0,5 N ammoniakissa +20 °C lämpötilassa 5 tunnin ajan. Kemikaalien vaikutuksesta suodatinmateriaalien massan häviö ei saa ylittää 2 prosenttia alkuperäisestä massasta.

Hiukkassuodattimen suodatinmateriaalin tulee täyttää vetomurtolujuuden minimiarvot 0,8 N/mm kuivana sekä 0,35 N/mm 24 tunnin vesikostutuksen jälkeen standardin ISO 1924 mukaisesti.

Hiukkassuodattimen materiaalin tulee hylkiä kosteutta siten, että siihen imeytyy vettä enintään 10 g neliömetriä kohden määriteltynä Cobb- absorptiotestillä standardin DIN EN 20535 mukaisesti.

Taulukko 1. Erityissuodattimen vaatimuksia

erityissuodatin ES-1 ES-3
massa enintään kg  50 kg 600 kg
halkaisija tai sivumitta 600 mm 900 mm
metallikuoren minipaksuus 1 mm 1 mm
kokonaiskorkeus  370 mm
liitäntäkauluksen nimelliskoko  160 mm
liitäntäkauluksen ulkonema 30 mm

Erityissuodattimen muita vaatimuksia

1) erityissuodattimen ES-1 tulo- ja poistopuolen liitäntäkauluksen tulee olla suodattimen keskilinjalla

2) kuoren tulee kestää 10 kPa ulkopuolista ja 30 kPa sisäpuolista staattista ylipainetta

3) valmiin erityissuodattimen tiiviyden tulee olla sellainen, että koepaine 10 kPa sisäpuolista ylipainetta muuttuu enintään 2,5 prosenttia viiden minuutin aikana

4) erityissuodattimen tulee kestää vaurioitumatta 2 minuutin pituisen täristyksen aiheuttamat rasitukset maksimikiihtyvyyden ollessa noin 100 m/s2 ja taajuuden noin 25 Hz

Taulukko 2.   Valmiin erityissuodattimen pidätyskyky kuivalla hiilellä taistelukaasuille ja muille haitallisille kaasuille. Kapasiteettivaatimus on annettu kaasukiloina/suodattimen nimellisilmavirta.

Taistelukaasu Kaasupitoisuus Läpituloraja Kapasiteetti kg/dm3/s
Tilavuus % mg/m3 ES-1,ES-3
Klooripikriini 0,2  2 0,125
Kloorisyaani 0,2 20 0,015
Syaanivety 0,2 11 0,02
Kloori 0,2  1,5 0,038
Rikkidioksidi 0,2 13 0,025
Ammoniakki 0,2 18 0,005

Enintään yhden taistelukaasun ja yhden haitallisen kaasun kohdalla pidätyskyky saa olla 10 prosenttia edellä mainittuja arvoja alhaisempi.

Erityissuodattimen tulee poistaa ilmasta radioaktiivinen metyylijodidi (131 ICH3) siten, että suodattimen erotusaste kuivalla hiilellä on vähintään 99,999 prosenttia ja kostealla hiilellä 20 tunnin tasa-painotuksen jälkeen 95 prosenttia.

Erityssuodattimen pidätyskykyä ja erotusastetta määritettäessä on suodattimeen tulevan ilman lämpötila +20 °C ja suhteellinen kosteus 80 prosenttia. Hiilen kosteus suodattimessa saa olla enintään 5 prosenttia kuivasta hiilestä laskettuna.

Erityissuodatin on suljettava ilmatiiviisti ja sinetöitävä.

Hiilikerroksen tulee olla tasapaksu. Reunavuodot ja hiilipölyn pääsy suodatettuun ilmaan on estettävä.

LIITE 5

1. Suojapuhallin ja ilmavirran mittari

1.1    Suojapuhaltimen lisämerkinnät:

–       nimellisilmavirrat ja niitä vastaavat kokonaispaine-erot

–       vaihteistoöljyjen laatu ja määrä

–       suositeltava öljynvaihdon väli

1.2    Ilmanvaihtolaitteen suojapuhaltimen suoritusarvot

Suodatuskäyttö Ohituskäyttö Ohituskäyttö moottorikäytöllä 2)
Laitteen nimitys Minimi-ilmavirta Kokonaispaine Enimmäistehon tarve Minimi-ilmavirta Kokonaispaine Enimmäistehon tarve Minimi-ilmavirta Kokonaispaine
dm3/s Pa W dm3/s Pa W dm3/s Pa
IVL-1  1) 40 1000 120 135 500 135 170 800
IVL-3 340 500 1000 1 000

1)     IVL-1:n osalta taulukossa on puhaltimen kokonaispaine ja IVL-3:n osalta on laitteen ulkopuolisiin painehäviöihin käytettävissä oleva kokonaispaine.

2)     IVL-1-laitteella on ohituskäytössä eri nimellistoimintapisteet käsi- ja sähkömoottorikäytöllä, suodatuskäytössä nimellistoimintapiste on kummassakin sama.

1.3    S1-luokan ilmanvaihtolaitteen äänitasovaatimukset

Äänitasovaatimukset koskevat sekä sähkö- että käsikäytössä syntyvää ääntä laitteen puhaltimen eri nimellistoimintapisteissä.

Äänitehotaso määritetään standardin ISO 3741 mukaan. Ilmanvaihtolaitteen äänitehotaso ei saa ylittää arvoa LWA = 75 dB. Äänitaso määritetään taajuusalueella 63–8000 Hz.

Lähde: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110409#Pid1927673

Valtioneuvoston asetus vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajasta 27.3.2002/274

Lainaus

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty liikenne- ja viestintäministeriön esittelystä, säädetään vaarallisten aineiden kuljetuksesta 2 päivänä elokuuta 1994 annetun lain (719/1994) 10 b §:n nojalla, sellaisena kuin se on laissa 124/2001:

1 §

Asetuksen tarkoitus

Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetusten turvallisuutta sekä ehkäistä niistä ihmisille, ympäristölle ja omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja.

2 §

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) ministeriöllä liikenne- ja viestintäministeriötä;

2) vaarallisella aineella vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain(719/1994) 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettuja vaarallisia aineita;

3) vaarallisen aineen kuljetuksella:

a) vaarallisen aineen tiekuljetusta;

b) vaarallisen aineen rautatiekuljetusta;

c) astioiden ja säiliöiden täyttämistä vaarallisella aineella ja aineen muuta pakkaamista tie- tai rautatiekuljetusta varten;

d) vaarallisen aineen kuormaamista tie- tai rautatiekuljetusta varten;

e) vaarallisen aineen tie- tai rautatiekuljetukseen liittyvää purkamista, jos toiminnalla on vaikutusta kuljetuksen turvallisuuteen; ja

f) vaarallisen aineen tie- tai rautatiekuljetuksessa tarvittavien kuljetusasiakirjojen laatimista ja muuta kuljetukseen liittyvää toimintaa, jolla on vaikutusta kuljetuksen turvallisuuteen;

4) toiminnanharjoittajalla jokaista vaarallisen aineen kuljetusta suorittavaa luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä ja muuta yhteenliittymää tai henkilöryhmää sekä julkishallinnon elintä.

3 § (23.4.2009/264)

Turvallisuusneuvonantajan nimeämisvelvollisuus

Toiminnanharjoittajan on nimettävä yksi tai useampi turvallisuusneuvonantaja hoitamaan hänelle säädettyjä tehtäviä toiminnanharjoittajan valvonnassa.

Turvallisuusneuvonantajaa ei kuitenkaan tarvitse nimetä, jos:

1) vaarallisen aineen kuljetukset suoritetaan puolustusvoimien valvonnassa tai puolustusvoimien ajoneuvolla;

2) vaarallisen aineen kuljetuksia suoritetaan satunnaisesti kotimaassa edellyttäen, että toiminnasta voi aiheutua vain vähäistä vaaraa ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle;

3) toiminnanharjoittajan vaarallisten aineiden kuljetukset:

a) täyttävät vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen (369/2011) liitteen A kohdassa 1.1.3 tai 1.7.1.4 taikka luvussa 3.4 tai 3.5 säädetyt ehdot;

b) ovat a alakohdassa mainitun asetuksen liitteessä C tarkoitettuja kuljetuksia;

(27.6.2013/476)

4) toiminnanharjoittajan vaarallisten aineiden kuljetukset täyttävät vaarallisten aineiden kuljetuksesta rautatiellä annetun liikenne- ja viestintäministeriön asetuksen (370/2011) liitteen kohdassa 1.1.3 tai 1.7.1.4 taikka luvussa 3.4 tai 3.5 säädetyt ehdot; tai (27.6.2013/476)

5) vaarallisten aineiden kuljetuksia suoritetaan ja vaarallisia aineita tilapäisesti säilytetään vain satama-alueella tai lentopaikalla.

LVMa vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 171/2009 on kumottu LVMa:lla vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 369/2011. LVMa vaarallisten aineiden kuljetuksesta rautatiellä 172/2009 on kumottu LVMa:lla vaarallisten aineiden kuljetuksesta rautatiellä 370/2011.

4 §

Turvallisuusneuvonantajan kelpoisuus

Turvallisuusneuvonantajalla tulee olla tämän asetuksen mukainen todistus kokeesta, jolla osoitetaan henkilöllä olevan turvallisuusneuvonantajan tehtävissä tarvittava, kyseessä olevaa kuljetusmuotoa koskeva asiantuntemus kaikkien vaarallisten aineiden kuljetukseen.

Kuljetusmuodon lisäksi turvallisuusneuvonantaja voi 1 momentista poiketen erikoistua vain yhteen tai useampaan seuraavista ryhmistä kuuluvien vaarallisten aineiden kuljetukseen:

1) luokkaan 1 kuuluvat aineet;

2) luokkaan 2 kuuluva aineet;

3) luokkaan 7 kuuluvat;

4) luokkiin 3, 4.1, 4.2, 4.3, 5.1, 5.2, 6.1, 6.2, 8 ja 9 kuuluvat aineet.

Turvallisuusneuvonantajaksi nimettävältä tulee olla kirjallinen suostumus tehtävään, ja hänellä tulee olla tuntemus kyseisen toiminnanharjoittajan toiminnasta.

Turvallisuusneuvonantajaksi voidaan nimetä toiminnanharjoittajan työntekijä, johtaja tai omistaja taikka toiminnanharjoittajan ulkopuolinen henkilö. Neuvonantajalla tulee kuitenkin olla tosiasialliset edellytykset hoitaa hänelle säädetyt tehtävät.

5 §

Turvallisuusneuvonantajan tehtävät

Turvallisuusneuvonantajan yleisenä tehtävänä on selvittää keinoja, joiden avulla toiminnanharjoittajan vaarallisten aineiden kuljetukset suoritetaan mahdollisimman turvallisesti kuljetusta koskevia säännöksiä noudattaen. Hänen tulee edistää tällaisten keinojen käyttöönottoa kuljetuksissa.

Turvallisuusneuvonantajan tulee toiminnanharjoittajan toiminnassa:

1) seurata vaarallisten aineiden kuljetusta koskevien säännösten ja määräysten noudattamista;

2) antaa vaarallisten aineiden kuljetusta koskevia neuvoja;

3) huolehtia siitä, että vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvästä toiminnasta laaditaan toiminnanharjoittajalle vuosittainen kertomus, joka on säilytettävä viisi vuotta ja pyydettäessä annettava vaarallisten aineiden kuljetuksia valvovalle ja muulle näissä kuljetuksissa toimivaltaiselle viranomaiselle tämän toimialaan kuuluvien tehtävien hoitamista varten ja ministeriölle tutkimustoimintaa varten;

4) huolehtia siitä, että vaarallisten aineiden kuljetuksessa tapahtuneesta ihmiselle, ympäristölle tai omaisuudelle vaaraa aiheuttaneesta tapahtumasta laaditaan toiminnanharjoittajalle 6 §:ssä tarkoitettu onnettomuusselostus, joka on pyydettäessä annettava vaarallisten aineiden kuljetuksia valvovalle viranomaiselle; ja

5) hoitaa muita liitteessä 1 tarkoitettuja tehtäviä.

Toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että turvallisuusneuvonantajalla on mahdollisuus hoitaa hänelle säädetyt tehtävät.

6 §

Onnettomuusselostus

Toiminnanharjoittajan vaarallisten aineiden kuljetuksessa tapahtuneesta ihmiselle, ympäristölle tai omaisuudella vaaraa aiheuttaneesta tapahtumasta laadittavasta onnettomuusselostuksesta tulee käydä ilmi ainakin seuraavat seikat:

1) kuvaus onnettomuudesta, olosuhteet sen tapahtuessa ja siitä mahdollisesti aiheutuneet vahingot;

2) onnettomuuspaikalla toteutetut torjuntatoimenpiteet;

3) toimenpiteet, joihin kuljetuksen suorittaja ja muu toiminnanharjoittaja ovat ryhtyneet tai ryhtyvät vastaavan onnettomuuden toistumisen estämiseksi.

7 §

Turvallisuusneuvonantajan kokeet

Vaarallisen aineen tiekuljetuksiin ja rautatiekuljetuksiin liittyvistä aiheista järjestetään erilliset turvallisuusneuvonantajan kokeet, jotka voidaan myös yhdistää. Koe käsittää kaikki vaaralliset aineet tai kokelaan ennakkoilmoituksen mukaan yhteen tai useampaan 4 §:n 2 momentissa määriteltyyn ryhmään kuuluvat aineet. Hyväksytyllä kokeella osoitetaan, että henkilöllä on asiantuntemus kyseisen kuljetusmuodon ja kyseisten vaarallisten aineiden kuljetusta suorittavan toiminnanharjoittajan turvallisuusneuvonantajaksi.

Kokeessa saa olla mukana vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetusta koskevat kansalliset säännökset ja kansainvälisten sopimusten määräykset.(10.5.2007/537)

Kokeet järjestetään kirjallisina. Erityisestä syystä kirjallista koetta voidaan täydentää suullisella osuudella.

Kokeita on järjestettävä riittävän usein ja eri puolilla maata siten, että kokelaan matka ja odotusaika koetilaisuuteen eivät muodostu kohtuuttomiksi.

Turvallisuusneuvonantajan kokeet ottaa vastaan Liikenteen turvallisuusvirasto.(27.6.2013/476)

8 §

Turvallisuusneuvonantajakokeen sisältö

Turvallisuusneuvonantajakokeiden keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että henkilöllä on vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvien vaarojen tuntemus, tiedot kuljetusta koskevista säännöksistä ja määräyksistä sekä tuntemus hänelle säädetyistä tehtävistä. Kuljetusmuoto huomioon ottaen kokeen tulee kattaa liitteessä 2 tarkoitetut aiheet. Koetta laadittaessa on kiinnitettävä huomiota erityisesti seuraaviin aiheisiin:

1) yleiset ennalta ehkäisevät ja muut turvallisuustoimenpiteet;

2) vaarallisten aineiden luokitus;

3) pakkausvaatimukset säiliöt ja säiliökontit mukaan lukien;

4) vaaraa osoittavat merkinnät ja varoituslipukkeet;

5) kuljetusasiakirjoihin tehtävät merkinnät;

6) käsittely;

7) henkilöstön koulutus;

8) kuljetukseen liittyvät asiakirjat;

9) kirjalliset turvallisuusohjeet;

10) kuljetuksia koskevat varustemääräykset.

Kokeessa esitetään vähintään 20 vapaamuotoista kysymystä. Jos esitetään monivalintakysymyksiä, yhtä vapaamuotoista kysymystä vastaa kaksi monivalintakysymystä. Lisäksi kokelaalle annetaan selvitettäväksi vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvä tapaus.

9 §

Turvallisuusneuvonantajan täydennyskokeet

Turvallisuusneuvonantajan täydennyskokeissa selvitetään, että henkilöllä on asiantuntemus seikoista, jotka ovat muuttuneet aikaisemmin suoritetun turvallisuusneuvonantajakokeen jälkeen.

Turvallisuusneuvonantajan täydennyskokeita järjestettäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä 7 ja 8 §:ssä säädetään.

10 § (27.6.2013/476)

Todistus turvallisuusneuvonantajan kokeesta

Liikenteen turvallisuusvirasto antaa liitteessä 3 olevan mallin mukaisen todistuksen turvallisuusneuvonantajan kokeen hyväksytysti suorittaneelle. Jos suoritettu koe on 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rajoitettu tiettyjen vaarallisten aineiden kuljetukseen, todistuksen rajoitetusta kelpoisuudesta tehdään merkintä todistuksen otsikkoon. Todistus on voimassa viisi vuotta todistuksen myöntämisestä.

Liikenteen turvallisuusvirasto pidentää todistuksen voimassaoloaikaa viidellä vuodella, jos henkilö suorittaa hyväksytysti turvallisuusneuvonantajan täydennyskokeen todistuksen viimeisen voimassaolovuoden aikana.

Muualla kuin Suomessa asianmukaisesti annettu turvallisuusneuvonantajan todistus oikeuttaa toimimaan tässä asetuksessa tarkoitettuna turvallisuusneuvonantajana todistuksen osoittamassa laajuudessa, jos todistus on annettu vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista (ADR) tehtyyn eurooppalaiseen sopimukseen ( SopS 23/1979) liittyneessä valtiossa tai sellaisessa kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevaan yleissopimukseen (COTIF) ( SopS 52/2006) liittyneessä valtiossa, joka ei ole antanut yleissopimuksen 42 artiklan 1 §:ssä tarkoitettua selitystä, jonka mukaan se ei sovella liitettä C.

11 § (27.6.2013/476)

Todistuksen muuttaminen

Liikenteen turvallisuusvirasto voi hakemuksesta muuttaa turvallisuusneuvonantajan todistusta, jos hakija täyttää todistuksen antamiselle säädetyt edellytykset. Jos hakija haluaa laajentaa 4 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rajoitetun todistuksensa kelpoisuutta, hänen on suoritettava uudestaan turvallisuusneuvonantajan koe koko siinä laajuudessa, josta hän haluaa todistuksen.

12 §

Turvallisuusneuvonantajan ilmoittaminen

Toiminnanharjoittajan on pyydettäessä ilmoitettava nimeämänsä turvallisuusneuvonantaja vaarallisten aineiden kuljetuksia valvovalle ja tarvittaessa muulle näissä kuljetuksissa muutoin toimivaltaiselle viranomaiselle.

13 § (27.6.2013/476)

Kysymysluettelo

Liikenteen turvallisuusvirasto pitää luetteloa turvallisuusneuvonantajan kokeissa esitettävistä kysymyksistä ja toimittaa luettelon säännöllisin väliajoin Euroopan komissiolle.

14 §

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2002.

Tällä asetuksella kumotaan vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajasta 5 päivänä helmikuuta 1999 annettu asetus(127/1999) ja vaarallisten aineiden maakuljetusten turvallisuusneuvonantajasta 8 päivänä helmikuuta 1999 annettu liikenneministeriön päätös (188/1999).

15 §

Siirtymäsäännös

Tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa oleva turvallisuusneuvonantajan todistus on sellaisenaan voimassa todistuksessa määrätyn ajan.

Liite 1 (12.5.2005/295)

Turvallisuusneuvonantajan tehtävät:

Turvallisuusneuvonantajan tehtäviin kuuluu seurata:

1) toimintoja kuljetettavien vaarallisten aineiden tunnistamiseen liittyvien säännösten noudattamiseksi;

2) käytäntöä erityisten tarpeiden huomioon ottamiseksi hankittaessa vaarallisten aineiden kuljetukseen tarvittavia välineitä;

3) toimintoja vaarallisten aineiden kuljetuksessa, kuormaamisessa ja purkamisessa käytettävän kaluston tarkastamiseksi;

4) että toiminnanharjoittajan henkilöstö on saanut asianmukaisen koulutuksen, joka sisältää muun muassa tiedot lainsäädännön muutoksista ja josta on merkintä henkilöä koskevissa asiakirjoissa. (27.6.2013/476)

5) vaarallisten aineiden kuljetus-, kuormaus- ja purkamistoiminnassa sattuneiden onnettomuuksien ja vaaratilanteiden edellyttämien kiireellisten toimenpiteiden toteuttamista;

6) vaarallisten aineiden kuljetus-, kuormaus- ja purkamistoiminnassa sattuneiden onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja vakavien rikkomusten tutkinnan suorittamista ja tarvittavan kertomuksen laadintaa;

7) tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista onnettomuuksien, vaaratilanteiden ja vakavien rikkomusten toistumisen välttämiseksi;

8) vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvien säännösten ja erityisvaatimusten ottamista huomioon valittaessa ja käytettäessä alihankkijoita tai muita osapuolia;

9) että vaarallisten aineiden kuljetus-, kuormaus- ja purkamistoimiin osallistuvalla henkilöstöllä on käytössään yksityiskohtaiset toiminta- ja käyttöohjeet;

10) vaarallisten aineiden kuljetus-, kuormaamis- ja purkamistoimintaan liittyvien vaarojen tiedottamista;

11) vaadittavien asiakirjojen ja turvavarusteiden pitämistä mukana kuljetusvälineessä sekä tällaisten asiakirjojen ja varusteiden säännösten- ja määräystenmukaisuuden tarkastamiseksi toteutettavia toimenpiteitä;

12) kuormaus- ja purkamistoimintaa koskevien säännösten ja määräysten noudattamiseksi tarvittavien menettelyjen toteuttamista; sekä

13) että toiminnanharjoittajalla on toiminnassa sovellettava turvasuunnitelma.

Liite 2

Turvallisuusneuvonantajan kokeisiin kuuluvat aiheet:

1. Yleiset ennaltaehkäisevät ja muut turvallisuustoimenpiteet kuten vaarallisten aineiden aiheuttamien onnettomuuksien pääasiallisten syiden ja seurausten tunteminen; sekä

2. Kuljetusmuotoa koskevat kansalliset ja Euroopan yhteisön säännökset sekä Suomea sitovien kansainvälisten yleissopimusten ja muiden sopimusten määräykset, jotka koskevat:

a) vaarallisten aineiden luokitusta kuten:

– liuosten ja seosten luokitusmenetelmät

– aineluettelon rakenne

– vaarallisten aineiden luokat ja luokitusperiaatteet

– kuljetettavien aineiden ja esineiden laatu

– aineiden fysikaaliset, kemialliset ja toksikologiset ominaisuudet;

b)pakkauksille asetettuja yleisiä vaatimuksia mukaan lukien säiliöille ja säiliökonteilleasetetut vaatimukset kuten:

– pakkaustyypit sekä tunnusmerkinnät ja muut merkinnät

– pakkauksia koskevat vaatimukset ja testaus

– pakkausten kunto ja määräaikaistarkastukset;

c) vaaraa osoittavia merkintöjä ja varoituslipukkeita kuten: (27.6.2013/476)

– kollin merkitseminen

– suurlipukkeen ja oranssikilven kiinnittäminen ja poistaminen

– merkinnät ja lipukkeet;

d) rahtikirjamerkintöjä kuten: (27.6.2013/476)

– rahtikirjaan tulevat tiedot

e) lähetystapaa ja toimitusehtoja kuten: (27.6.2013/476)

– koko kuorma

– irtokuljetus

– kuljetus IBC-pakkauksessa

– konttikuljetukset

– kuljetus kiinteässä ja irrotettavassa säiliössä;

f)matkustajien kuljetusta;

g)yhteenkuormauskieltoja ja yhteenkuormaukseen liittyviä varotoimenpiteitä;

h)aineiden erottelua;

i)kuljetettavien ainemäärien rajoittamista ja vapautettuja määriä;

j)käsittelyä kuten:

– kuormaus ja purkaminen täyttöaste mukaan lukien

– erottelu;

k)puhdistusta ja kaasujen poistoa ennen kuormausta ja purkamisen jälkeen;

l)henkilöstön koulutusta;

m) kuljetukseen liittyviä asiakirjoja kuten: (27.6.2013/476)

– rahtikirja

– kirjalliset turvallisuusohjeet

– ajoneuvon hyväksymistodistus

– ajoneuvon kuljettajan ajolupa

– jäljennös poikkeusluvista

– muut asiakirjat;

n) kirjallisia turvallisuusohjeita kuten: (27.6.2013/476)

– turvallisuusohjeiden sisältämien toimenpiteiden toteutus

– suojavarusteet;

o)valvontavelvollisuuksia pysäköinnin yhteydessä;

p)reitti- ja kuljetusrajoituksia;

q)saastuttavien aineiden mahdollista haihtumista ja vuotamista käytön ja onnettomuuden yhteydessä;

r) kuljetusvälinettä koskevia säännöksiä ja määräyksiä. (27.6.2013/476)

Liite 3 (23.4.2009/264)

Todistuksen malli vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajan koulutuksesta:

Todistus nro:…….

Todistuksen antaneen jäsenvaltion tunnusmerkki:…..

Sukunimi:……

Etunimi/etunimet:…..

Syntymäaika ja -paikka:….

Kansallisuus:….

Haltijan allekirjoitus:…….

Todistus on voimassa…. asti (päivämäärä), vaarallisten aineiden kuljetuksia

□ tiellä

□ rautatiellä

hoitavien yritysten sekä tähän kuljetukseen liittyviä kuormaus- tai purkamistoimia suorittavien yritysten osalta

Todistuksen antanut viranomainen:….

Päiväys:….

Allekirjoitus:….

Uusittu:…. asti

Toimivaltainen viranomainen:….

Päiväys:….

Allekirjoitus:…..

Komission direktiivi 2001/6/EY (32001L0006); EYVL N:o L 30, 1.2.2001, s. 42, Komission direktiivi 2001/7/EY (32001L0007); EYVL N:o L 30, 1.2.2001, s. 43

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

12.5.2005/295:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2005. Asetuksen liite 1 tulee kuitenkin voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2005.

Komission direktiivi 2004/110/EY (32004L0110); EYVL N:o L 365, 10.12.2004, s. 24, Komission direktiivi 2004/111/EY (32004L0111); EYVL N:o L 365, 10.12.2004, s. 25

10.5.2007/537:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2007.

Komission direktiivi 2006/89/EY (32006L0089); EYVL N:o L 305, 4.11.2006, s. 4, Komission direktiivi 2006/90/EY (32006L0090); EYVL N:o L 305, 4.11.2006, s. 6

23.4.2009/264:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2009.

Tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä saa soveltaa 30 päivään kesäkuuta 2009.

Tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa oleva turvallisuusneuvonantajan todistus on voimassa todistuksessa määrätyn ajan.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY (32008L0068); EYVL N:o L 260, 30.9.2008, s. 13

27.6.2013/476:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2013.

Komission direktiivi 2012/45/EU (32012L0045); EUVL N:o L 332, 4.12.2012, s. 18

Lähde: http://plus.edilex.fi/ekokem/fi/lainsaadanto/20020274

Sisäasiainministeriön asetus väestönsuojien teknisistä vaatimuksista ja väestönsuojien laitteiden kunnossapidosta 10.5.2011/506

Lainaus

Sisäasiainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään pelastuslain (379/2011) 12 ja 74 §:n nojalla:

1 Luku

Yleiset säännökset

1 §

Väestönsuojan tekniset vaatimukset ja väestönsuojan laitteiden kunnossapito

Sen lisäksi, mitä pelastuslaissa (379/2011) säädetään, rakennuksen omistajan tulee huolehtia siitä, että tässä asetuksessa säädetyt väestönsuojan teknisiä ominaisuuksia ja väestönsuojan laitteiden kunnossapitoa koskevat vaatimukset täyttyvät.

Väestönsuojan teknisistä vaatimuksista ja väestönsuojien laitteiden kunnossapidosta säädetään erikseen sisäasiainministeriön asetuksella.

Väestönsuojan laitteille asetettavista vaatimuksista, laitteisiin tehtävistä merkinnöistä, sekä laitteiden mukana toimitettavista tiedoista ja ohjeista säädetään erikseen valtioneuvoston asetuksella.

2 Luku

Väestönsuojan tilat

2 §

Suojatila

Väestönsuojan suojatilan huonekorkeuden tulee olla vähintään 2,3 metriä. Palkkien ja kanavien kohdalla suojatilan vapaa korkeus saa olla 2,0 metriä.

Jos S1-luokan teräsbetoninen väestönsuoja rakennetaan varsinaiselta suoja-alaltaan yli 90 neliömetrin suuruiseksi, on se jaettava vähintään kahteen osastoon teräsbetoniseinällä. Seinässä saa olla normaaliolojen käytön kannalta tarpeelliset aukot.

3 §

Sulkuhuone

S1-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa tulee olla sulkuhuone tai sulkuteltta. Sulkuhuoneen on oltava vähintään 2,5 neliömetrin suuruinen. Sulkuteltalle on varattava lattiapinta-alaa vähintään 2,5 neliömetriä.

S2-luokan teräsbetoninen väestönsuoja voidaan rakentaa yhdellä sulkuhuoneella, jonka pinta-ala on vähintään 4 neliömetriä.

Kallioväestönsuojassa jokaisen sisääntulotien yhteydessä tulee olla vähintään 4 neliömetrin suuruinen sulkuhuone.

4 §

Käymälät

Väestönsuojassa tulee olla kuivakäymäläkomero ja kuivakäymälän kaluste varsinaisen suojatilan jokaista alkavaa 20 neliömetriä kohden.

5 §

Ensiapu- ja sairashuone

Kallioväestönsuojassa ja S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa varsinaiseen suojatilaan sulkuhuoneen välittömään läheisyyteen tulee varata ensiapu- ja sairashuonetiloja vähintään 10 prosenttia varsinaisen väestönsuojan pinta-alasta.

6 §

Konehuoneet ja valvomo

Kallioväestönsuojassa ja S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa konehuoneet ja muut tekniset tilat on erotettava vähintään kevyin väliseinin suojan muista tiloista. Kallioväestönsuojassa on konehuoneen läheisyyteen varattava lattiapinta-alaa vähintään 7 neliömetriä valvomoa varten.

7 §

Poistumisreitit

S1- ja S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa tulee olla sisääntuloreitin lisäksi vähintään yksi hätäpoistumisreitti ja kallioväestönsuojassa sisääntuloreitin lisäksi vähintään kaksi hätäpoistumisreittiä.

3 Luku

Louhinta ja rakenteet

8 §

Kalliosuojan sijoittaminen

Kalliomekaanisessa laskennallisessa mitoituksessa kalliopaksuudet mitoitetaan painekuormille. Kalliomekaaniset laskelmat tulee tehdä, jos jännevälit ovat suuria tai kallio-olosuhteet ovat vaativia.

Kalliokaton mitoitustarkastelu tehdään, kallion pintaan tasaisesti vaikuttavalle 600 kN/m2 paineaallosta aiheutuvalle kuormalle.

Taulukkomitoituksen paksuuksista saadaan poiketa, kun laskennallisesti voidaan osoittaa kalliorakenteen kestävyys taulukkomitoitusta ohuemmilla kalliopaksuuksilla. Taulukkomitoituksessa noudatetaan kansainvälisesti hyväksyttyä Q-luokituksen määrittelytapaa kallion laatuluokista. Taulukkomitoituksen lähtöarvot ovat kallion hyvälaatuluokan mukaisia.

Kalliokatto- ja seinämäpaksuuksien tulee suojatilan osuudella olla suojan leveyden tai risteyksen lävistäjän puolikas, kuitenkin vähintään 8 metriä. Kahden luolan välisen pilarin tulee olla kaikissa suojaluokissa vähintään 5 metriä paksu ja kalliolattian paksuuden vähintään sama kuin katon.

Väestönsuojan ulkopuolisten tunnelien katto- ja seinämäpaksuuksien tulee olla vähintään puolet tunnelin leveydestä ja kuitenkin vähintään 4 metriä.

9 §

Kalliosuojan louhinta

Louhinta tulee suorittaa tarkkuuslouhintana sulkuhuoneen kohdalla sekä vähintään 2 metrin matkalta paineseinän kummaltakin puolelta tunnelin poikkileikkauksen osuudelta.

10 §

Kallion lujitukset

Kalliokaton ruiskubetonikerrokseen tulee asentaa hehkutettu teräsverkko tai betonimassan tulee sisältää teräskuituja.

Suojan katon pultituksessa tulee noudattaa seuraavia vähimmäismääriä:

 Kalliokaton paksuus Pulttien pinta-ala katon pinta-alasta 25 mm pulttien suurin väli
 yli B 0,003 % 4,0 m
 B–B/2 0,008 % 2,5 m

11 §

Sirpalesuojaus

S1-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa sirpaleilta suojaavien rakenteiden yhteenlasketun paksuuden tulee olla vähintään 200 millimetriä teräsbetonia tai 30 millimetriä terästä.

S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa sirpaleilta suojaavien rakenteiden yhteenlasketun paksuuden tulee olla vähintään 250 millimetriä teräsbetonia tai 30 millimetriä terästä.

Kallioväestönsuojassa sirpaleilta suojaavien rakenteiden yhteenlasketun paksuuden tulee olla vähintään 400 millimetriä teräsbetonia tai 50 millimetriä terästä.

12 §

Painekuormat

S1-luokan teräsbetonisen väestönsuojan katto, ympärysseinät ja painekuormitukselle altistuva lattia on mitoitettava tavanomaisten kuormitusten lisäksi myös 100 kN/m2 paineaallosta aiheutuvalle kuormalle. Hätäpoistumiskäytävän rakenteet ja väestönsuojan oven aukeamista suojaavat rakenteet ja hätäpoistumisreitin katto on mitoitettava tavanomaisten kuormitusten lisäksi 25 kN/m2 suuruiselle sortumakuormalle.

Maanalaisen tai siihen verrattavan S2-luokan teräsbetonisuojan katto, ympärysseinät ja painekuormitukselle altistuva lattia on mitoitettava tavanomaisten kuormitusten lisäksi myös 200 kN/m2 paineaallosta aiheutuvalle kuormalle.

Maanpäällisen tai siihen verrattavan S2-luokan teräsbetonisuojan ympärysseinät on mitoitettava 400 kN/m2 paineaallosta aiheutuvalle kuormalle.

Kallioväestönsuojan ympärysseinät sekä raitis- ja poistoilmakuilujen paineseinät on mitoitettava siten, että ne kestävät paineaallosta aiheutuvan 300 kN/m2kuormituksen.

S2-luokan teräsbetonisen väestönsuojan ja kallioväestönsuojan sulkuhuoneen, erillisen vaimennustilan, suojatun sisääntuloreitin, sirpalesuojien ja hätäpoistumisreitiksi tarkoitetun hätäpoistumiskäytävän sekä paineseinän ulkopuolisten raitis- ja poistoilmakanavien rakenteet on mitoitettava siten, että ne kestävät 100 kN/mkuormituksen.

Kaikki painekuormille altistuvat rakenteet tulee mitoittaa takaisinheilahduskuormalle, joka on yksi kolmasosa painekuormasta.

Suojaovista, -luukuista, sulkulaitteista ja painekuormituksia vastaanottavista venttiileistä suojan ympärysrakenteille aiheutuvat painekuormat tulee ottaa huomioon 1,5-kertaisina.

13 §

Tärähdyskuormitukset ja muut kuormitukset

S1-luokan teräsbetonisen väestönsuojan rakenteet tulee mitoittaa mielivaltaisesta suunnasta vaikuttavalle tärähdyskuormalle, jonka suuruus on vähintään väestönsuojan rakenteen massa kaksinkertaisena.

S2-luokan teräsbetonisuojan ja kallioväestönsuojan rakenteet on mitoitettava kestämään tärähdyskuormituksia seuraavien kaavojen mukaan:

1) pystysuunnassa kuormitukselle

qv = (1 ± nv)(g + q) + ql

2) vaakasuunnassa kuormitukselle

qh = ± nhg

Kaavoissa g on rakenteen omapaino, q on rakenteiden kuormitusmääräysten mukaisten, suojautumisen aikana vaikuttavien pitkäaikaisten vaimentamattomien kuormien summa sekä ql on tärähdyksen vaimentimilla varustetuista laitteista johtuvat pitkäaikaiset kuormat.

Välipohjan oleskelukuormasta otetaan huomioon yksi kolmasosa. Kuormitusten osavarmuuskerroin on 1. S2-luokan teräsbetoni- ja kallioväestönsuojan kertoimen n arvot ovat seuraavat:

S2- teräsbetonisuoja kalliosuojat
 Suoja kalliossa ny 3 4
 Suoja maassa ny 2
 Suoja kalliossa nh 2 3
 Suoja maassa nh 1

14 §

Rakenteiden luokitus ja raudoitus

S2- ja kallioväestönsuojan teräsbetonirakenteet tulee tehdä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa säädetyn rakenneluokan 1 ja S1-luokan väestönsuoja rakenneluokan 2 vaatimusten mukaan, käyttäen vähintään C25/30 betonia. Betoniraudoituksen tulee täyttää kokonaistasavenymävaatimus 5 prosenttia.

Laattojen ja seinien pää- ja jakoraudoituksena tulee käyttää halkaisijaltaan vähintään 8 millimetrin ja enintään 20 millimetrin terästankoja. Paine- ja sortumakuormille mitoitettavissa rakenteissa sekä maata vasten olevassa lattiassa raudoituksen tankojen keskiöväli molempiin suuntiin voi olla enintään 150 millimetriä rakenteen sisäpinnassa ja enintään 300 millimetriä rakenteen ulkopinnassa.

Raudoituksen poikkileikkauspinta-alan tulee olla taivutetuissa rakenteissa vähintään 0,17 prosenttia staattisesti yhdessä toimivasta betonin poikkileikkauspinta-alasta, molemmissa suunnissa ja erikseen kummassakin pinnassa.

Maanvaraisessa laatassa voidaan käyttää yhtä keskeistä verkkoa.

Teräsbetonisen väestönsuojan katon alapinnassa tulee raudoituksen lisäksi olla pääraudoitukseen sidottu teräsverkko tai betoniin kiinnittyvä teräspoimulevy.

Palkeissa ja laattoina mitoitettavissa rakenteissa pääraudoitus on vietävä tuelle ja ankkuroitava vetorasituksen voimille.

4 Luku

Ilmanvaihto

15 §

Ilmanvaihtojärjestelmä

Väestönsuojaan on saatava paineventtiilin kautta esisuodatettua ilmaa vähintään 2,7 dm3/s varsinaisen suojatilan neliömetriä kohti ja suodatuksen aikana vähintään 0,9 dm3/s siten, että ilma jakaantuu tasaisesti väestönsuojassa.

Ilmanvaihtolaitteiston tulee toimia sähkön saannista riippumatta.

Väestönsuojassa tulee voida pitää ylipainetta vähintään 50 Pascalia.

Väestönsuojan ilmanvaihto on suunniteltava siten, että suojaan otettavasta ilmasta voidaan suodattaa myrkylliset aineet.

S1-luokan väestönsuojan ilmanvaihto on suunniteltava siten, että on olemassa valmius asentaa myrkyllisten aineiden toteamista ja tunnistamista varten tarvittavat laitteet sanottuun ilmanvaihtolaitteistoon.

S2- ja kallioväestönsuojan ilmanvaihto on lisäksi suunniteltava siten, että suojaan otettavasta ilmasta voidaan todeta ja tunnistaa myrkylliset aineet.

S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa ja kallioväestönsuojassa tulee olla erilliset poisto- ja raitisilmakanavat siten, että raitisilma-aukon ja poistoilma-aukon etäisyyden tulee olla toisistaan vähintään 10 metriä.

S1-luokan teräsbetoninen väestönsuoja tulee suunnitella siten, että kullekin ilmanvaihtolaitteistolle varataan varsinaisen suojatilan lisäksi lattiapinta-alaa vähintään 1,5 neliömetriä. S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa ja kallioväestönsuojassa ilmanvaihtolaitteisto sijoitetaan tämän asetuksen 6 §:ssä tarkoitettuun konehuoneeseen.

16 §

Kallioväestönsuojan jäähdytys

Kallioväestönsuojan suojatilaan rajoittuvien jäähdyttävien pintojen laskennallisen alan tulee olla vähintään 2,4 neliömetriä henkilöä kohti.

5 Luku

Vesi-, viemäri-, sähkö- ja viestilaitteet

17 §

Vedensaanti ja viemäröinti

S1-luokan teräsbetonisen väestönsuojan vesipiste voi olla väestönsuojan ulkopuolella sen välittömässä läheisyydessä. S2-luokan teräsbetonisessa väestönsuojassa ja kallioväestönsuojassa vesipisteen tulee olla väestönsuojan sisällä.

Jos vesipiste on väestönsuojan sisällä, suojassa tulee olla mahdollisuus säilyttää juomavettä vähintään 15 litraa varsinaisen suojatilan neliömetriä kohden. Muutoin tulee olla mahdollisuus säilyttää juomavettä vähintään 40 litraa varsinaisen suojatilan neliömetriä kohti.

Suojatilassa olevan vesipisteen yhteydessä tulee olla pesuallas ja lattiakaivo.

Väestönsuojan jätehuolto tulee järjestää tarkoituksenmukaisella tavalla.

18 §

Sähkö ja valaistus

Väestönsuojat on liitettävä sähkönjakeluverkkoon. Niihin on asennettava oma ryhmäkeskus, joka on liitettävä omalla nousujohdolla pää- tai nousukeskukseen. Kallioväestönsuojaan on asennettava pääkeskus, joka on liitettävä omalla syöttöjohdolla sähkönjakeluverkkoon.

Väestönsuoja voidaan varustaa varavoimalla.

Kallioväestönsuojan ja S2-luokan teräsbetonisen väestönsuojan kaikki huonetilat ja kulkutiet tulee varustaa kiinteällä valaistuksella, tarpeellisella määrällä pistorasioita ja varavalaistuksella. Suojan varavalaistus jakaantuu varsinaiseen varavalaistukseen ja hätävalaistukseen. S1-luokan väestönsuojan hätävalaistus voidaan järjestää ilmanvaihtolaitteistoon liitetyllä valaistuksella.

19 §

Viestilaitteet

Väestönsuojassa tulee olla matkaviestimen käytön mahdollistava tekninen järjestelmä tai puhelinpiste, joka on kytketty valmiiksi puhelinverkkoon joko omana liittymänä tai rakennuksessa olevan puhelimen rinnakkaisliittymänä.

6 Luku

Väestönsuojan laitteiden kunnossapito

20 §

Laitteiden toimintakunnossa pitäminen

Väestönsuojan laitteiden toimintakunnon varmistamiseksi ne tulee tarkastaa ja huoltaa vähintään 10 vuoden välein.

Laitteiden toiminnan tarkastuksesta tulee laatia tarkastuspöytäkirja, johon tehdään merkinnät suoritetuista tarkastuksista laitekohtaisesti. Tarkastuspöytäkirja on pyydettäessä esitettävä pelastusviranomaiselle.

7 Luku

Erinäiset säännökset

21 §

Läpiviennit

Ympärysrakenteisiin tehtävien aukkojen ja läpivientien on vastattava kestävyydeltään ja tiiveydeltään väestönsuojalle asetettuja vaatimuksia ja ne on voitava sulkea väestönsuojan puolelta.

22 §

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011.

Lähde: http://plus.edilex.fi/tukes/fi/lainsaadanto/20110506

Putoamissuojaimet

Lainaus

Putoamissuojaimet estävät putoamisen korkealta tai pysäyttävät sen turvallisesti. Putoamisvaarallisissa töissä on käytettävä putoamissuojaimia. Vaarallisia kohteita rakennus- ja asennustöissä ovat yli kaksi metriä korkeat kaiteettomat paikat. Töiden teko ja toimenpiteet onnettomuuden varalle on suunniteltava aina etukäteen.

Kokovaljas. Kokovaljasta käytetään kun riskinä on vapaa putoaminen. Valjaan yhteydessä käytetään vaimenninta, joka pehmentää pysäytyksessä syntyvän vaarallisen nykäyksen. Rakennustöissä käytetään kokovaljasta. Teleskooppi- ja nivelpuominosturin henkilönostokorissa työntekijän on käytettävä henkilökohtaisia putoamissuojaimia.

Vaimennin. Vaimennin rajoittaa putoamisen pysäyttämisessä syntyvää nykäysvoimaa. Vaimentimia on sekä erillisiä, että laitteiden yhteyteen rakennettuja.

Tuki- ja varmistusvyö. Tukivyö on selkänojallinen vyö, jonka varaan voidaan nojautua työn aikana. Tukivyössä on vähintään 2 köyden kiinnitintä ja enintään 2 metrin pituinen tukiköysi tai hihna. Varmistusvyö on samankaltainen kuin tukivyö, mutta siinä ei välttämättä ole selkätukea. Kiinnityslenkkejä voi olla vain yksi ja köyden pituus on rajoittamaton. Köyden pituus on aina säädettävissä.

Muut putoamissuojaimen osat. Muita suojainjärjestelmän osia ovat liitosköydet, kelautuvat tarraimet, liukutarraimet, laskeutumislaitteet, tarraimet kiinteässä johteessa ja erilaiset kiinnityslaitteet.
Ensisijaisena torjuntakeinona käytetään vaaran poistamista rakenteellisilla keinoilla, kuten suojakaiteilla. Katolla tulisi olla turvakiskojärjestelmä tai kiinnityspiste köyden kiinnitystä varten. Ankkuripisteen pitää kestää 1000 kg kuormaa.

Valinta

On tärkeää valita suojaimet riskinarvioinnin perusteella, selvitä aluksi
– mahdollinen putoamisvaara
– käyttökohteessa tarvittavat suojaimet.

Käyttö ja koulutus

– noudata valmistajan käyttöohjetta
– tee onnettomuuden varalle pelastussuunnitelma
– harjoittele käyttöä.

Merkintä

– CE-merkintä
– standardin numero
– valmistajan nimi tai tunnus
– suojaintyyppi
– valmistusvuosi, sarjanumero
– ilmoitetun laitoksen tunnusnumero (esim. 0403).

Huolto ja tarkastus

Tarkista putoamissuojain perusteellisesti vähintään kerran vuodessa. Suorita huolto valmistajan käyttöohjeen mukaisesti.

Putoamissuojainten pätevät tarkastajat

Työterveyslaitos kouluttaa putoamissuojainten tarkastajia säännöllisesti. Lista pätevistä tarkastajista on saatavilla Työterveyslaitoksesta.

Lähde: Työterveyslaitos www.ttl.fi

Käsisammuttimet

Lainaus

Käsisammuttimet ovat enintään 20 kg:n painoisia alkusammuttimia, joissa sammutetta on vähintään 1 kg. Käsisammuttimen käyttö ei ole monimutkaista, mutta kynnys sen käyttämiseen voi olla suuri, jos ei ole harjoitellut käsisammuttimella sammuttamista ennen mahdollista tulipalotilannetta. Pelastuslaitokset ja -liitot, järjestöt sekä monet koulutusyritykset järjestävät turvallisuuskoulutuksia, joissa käsisammuttimen ja muunkin alkusammutuskaluston käyttöä pääsee harjoittelemaan ammattilaisen opastuksella.

Käsisammuttimia myyvät mm. rautakaupat, markettien rautatarvikeosastot, autotarvikeliikkeet, käsisammutinliikkeet ja venetarvikeliikkeet.

Kunnossapito

Käsisammutin tarkastetaan vähintään vuoden väliajoin, jos sammutin säilytetään niin, että se on alttiina toimintakuntoon vaikuttaville tekijöille, kuten kosteudelle, tärinälle, lämpötilojen vaihtelulle tai pakkaselle. Muissa tapauksissa käsisammutin tarkastetaan vähintään kahden vuoden väliajoin.

Huoneiston haltijan on huolehdittava, että viranomaisen määräämät sammutuslaitteet ovat toimintakunnossa sekä huollettu ja tarkastettu asianmukaisesti.

Käsisammuttimien huollon tai tarkastuksen suorittaa käsisammutinliike.

Käytöstä poisto

Käsisammutinliikkeiltä saa tietoa käsisammutinten hävittämisestä. Paineellista käsisammutinta ei saa heittää roskalaatikkoon. Tyhjänä käsisammutin on metalliromua. Käsisammutin on tyhjä, kun sen venttiili ja sisältö on poistettu.
JAUHESAMMUTIN

  • Jauheita on monenlaisia, mutta yleisimmät eli ABC-jauheet soveltuvat lähes kaikkeen sammuttamiseen kuten kiinteiden, nestemäisten sekä kaasumaisten aineiden sammuttamiseen.
  • Tehokkaimmat sammutusominaisuudet kokoonsa nähden.
  • Sammutusetäisyys noin 3 m.

NESTESAMMUTIN

  • Sammutusnesteet ovat yleensä vesipohjaisia vaahtoja, jotka soveltuvat lähes kaikkeen sammuttamiseen kuten kiinteiden ja nestemäisten aineiden sammuttamiseen.
  • Pienemmät jälkipuhdistustoimenpiteet kuin jauhesammuttimella.
  • Sammutusetäisyys noin 3 m.
  • Pakkasenkestävyys ja sähkölaitteiden sammutusmahdollisuus tulee tarkastaa käyttöohje-etiketistä.

HIILIDIOKSIDISAMMUTIN

  • Soveltuu neste- ja sähköpalojen sammutukseen.
  • Sammutusaine on ilmaa raskaampaa ja sen purkautumislämpötila on n. –76 °C, joten nämä vaaratekijät on otettava huomioon sammutettaessa.
  • Sammutusetäisyys noin 1 m.
  • Sammuttamisen jälkeen on turvallisinta poistua tilasta ulos kohonneen hiilidioksidipitoisuuden vuoksi.

Lähde: http://www.tukes.fi/fi/Kuluttajille/Koti-ja-kodin-tekniikka/Kasisammuttimet/

Sisäasiainministeriön asetus käsisammuttimien tarkastuksesta ja huollosta

Lainaus

Sisäasiainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 13 päivänä kesäkuuta 2003 annetun pelastuslain (468/2003) 22 §:n 2 momentin sekä pelastustoimen laitteiden teknisistä vaatimuksista ja tuotteiden paloturvallisuudesta 30 päivänä huhtikuuta 1999 annetun lain (562/1999) 5 §:n nojalla:

1 §
Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään pelastuslain (468/2003) 22 §:n 1 momentissa tarkoitettujen viranomaisten määräyksestä tai säädösten vaatimuksista johtuen hankittujen käsisammuttimien tarkastuksesta ja huollosta. Tässä asetuksessa säädetään lisäksi pelastustoimen laitteiden teknisistä vaatimuksista ja tuotteiden paloturvallisuudesta annetun lain (562/1999), jäljempänä laitelaki, 5 §:ssä tarkoitetuista käsisammutinliikkeistä sekä käsisammuttimien tarkastus- ja huoltotyöstä.

2 §
Määritelmiä

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) käsisammuttimella kannettavaa, käsin laukaistavaa sammutinta, jonka paino toimintakuntoisena on korkeintaan 20 kg;

2) käsisammuttimen tarkastuksella toimenpiteitä, joilla todetaan käsisammuttimen toimintakunto;

3) käsisammuttimen huollolla toimenpiteitä, joilla käsisammutin saatetaan toimintakuntoon.

3 §
Käsisammutinliikkeen ilmoitus toiminnanharjoittamisesta

Käsisammuttimia voi tarkastaa ja huoltaa laitelain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu käsisammutinliike. Käsisammutinliikkeen on tehtävä ilmoitus valvontaa varten turvatekniikan keskukselle ennen kuin tarkastus- ja huoltotöitä koskeva toiminta aloitetaan.

Ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

1) toimintaa harjoittavan nimi ja yhteystiedot sekä niiden toimipaikkojen osoitteet, joissa liike toimii;

2) käsisammutinliikkeen vastuuhenkilöä koskevat tiedot;

3) kaupparekisteriote tai muun vastaavan rekisterin ote taikka muu luotettava selvitys oikeushenkilön olemassaolosta;

4) jäljennös yhtiösopimuksesta ja viranomaisen antamasta todistuksesta perusilmoituksen jättämisestä, jos kyseessä on perustettava yhtiö;

5) verojäämätodistus; sekä

6) selvitys työvälineistä ja mittalaitteista.

Jos ilmoitus sisältää vaadittavat tiedot, turvatekniikan keskus lähettää toiminnanharjoittajalle ilmoituksesta vahvistuksen. Turvatekniikan keskus merkitsee käsisammutinliikkeen laitelain 7 §:ssä tarkoitettuun luetteloon. Käsisammutinliikkeen ilmoitus toiminnanharjoittamisesta on voimassa viisi vuotta. Käsisammutinliikkeen on lähetettävä ilmoitus turvatekniikan keskukselle toiminnan jatkumisesta ennen viiden vuoden määräajan umpeutumista.

Käsisammutinliikkeen on ilmoitettava ilmoituksessa mainituissa asioissa tapahtuneista muutoksista turvatekniikan keskukselle kuukauden kuluessa muutoksesta. Käsisammutinliikkeen on ilmoitettava turvatekniikan keskukselle myös toiminnan lopettamisesta.

4 §
Käsisammutinliikkeen vastuuhenkilö

Käsisammutinliikkeen on nimitettävä tarkastus- ja huoltotöitä varten vähintään yksi laitelain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu vastuuhenkilö. Vastuuhenkilöllä on oltava laitelain 5 §:n 3 momentissa tarkoitettu turvatekniikan keskuksen antama pätevyystodistus.

Vastuuhenkilön tehtävänä on huolehtia siitä, että tarkastus- ja huoltotöissä noudatetaan annettuja säädöksiä ja että käsisammutinliikkeessä tarkastus- ja huoltotöitä tekevät henkilöt ovat ammattitaitoisia ja saaneet riittävästi opastusta tehtäviinsä.

5 §
Vastuuhenkilön pätevyystodistus

Vastuuhenkilön pätevyystodistusta varten vaaditaan hyväksytysti suoritettu käsisammuttimien huoltotutkinto. Tutkinnolla osoitetaan, että hakija tuntee käsisammuttimien tarkastusta ja huoltoa koskevat säädökset sekä osaa tarkastaa ja huoltaa käsisammuttimia. Turvatekniikan keskus vahvistaa tutkintovaatimukset. Tutkintoja voi järjestää turvatekniikan keskuksen hyväksymä taho.

Vastuuhenkilön pätevyystodistus on voimassa enintään viisi vuotta. Turvatekniikan keskus voi uusia todistuksen pyynnöstä ilman uuden tutkinnon suorittamista, jos hakija on toiminut edellisen viisivuotiskauden käsisammutinliikkeen vastuuhenkilönä.

6 §
Huoltopaikka

Käsisammutinliikkeellä on oltava ainakin yksi kiinteä huoltopaikka.

Kiinteässä huoltopaikassa on oltava tarkoituksenmukaiset tilat, jotka täyttävät tarkastukseen, huoltoon ja turvallisuuteen liittyvät tarpeet. Huoltotilasta tulee erottaa erillinen käsittelytila sammutejauheille. Huoltotilassa on oltava tarvittavat ja asianmukaiset täyttölaitteet, painemittarit, vaa’at ja erikoistyökalut.

Käsisammuttimien tarkastusauto on huoltopaikka, jossa ainoastaan tarkastetaan käsisammuttimia. Erityisestä syystä käsisammuttimien tarkastus- ja huoltotöitä voidaan tehdä myös asiakkaan varaamissa asianmukaisissa tiloissa.

7 §
Luettelo tarkastetuista ja huolletuista käsisammuttimista

Käsisammutinliikkeen on pidettävä luetteloa tarkastamistaan ja huoltamistaan käsisammuttimista. Luettelossa tulee olla viiden viimeisen vuoden tiedot.

Luetteloon on merkittävä:

1) käsisammuttimen omistajan tai haltijan nimi ja osoite;

2) käsisammuttimen malli;

3) käsisammuttimen ja ponneainepullon valmistus- tai sarjanumero;

4) tarkastus- ja huoltopäivämäärä;

5) käsisammuttimelle tehdyt toimenpiteet;

6) tarkastuksen ja huollon tehneen nimi; sekä

7) paineellisten käsisammuttimien ja ponneainepullojen viimeksi suoritetun painekokeen päivämäärä.

8 §
Tarkastus- ja huoltotyö

Käsisammutinta tarkastettaessa ja huollettaessa on noudatettava kunkin käsisammutinmallin valmistajan tai maahantuojan kirjallisia ohjeita sekä käsisammuttimia koskevia säädöksiä.

Tarkastuksessa ja huollossa on käytettävä käsisammuttimen mallikohtaisia varaosia ja tarvikkeita sekä huoltoetiketissä mainittuja sammutteita ja ponneaineita.

9 §
Käsisammuttimen tarkastusvälit

Käsisammuttimen tarkastus on tehtävä vuoden välein, jos käsisammutinta säilytetään paikassa, jossa se on alttiina sammuttimen toimintakuntoon vaikuttaville tekijöille kuten kosteudelle, tärinälle, lämpötilojen vaihtelulle tai pakkaselle.

Käsisammuttimen tarkastus on tehtävä kahden vuoden välein, jos käsisammutinta säilytetään kuivissa ja tasalämpöisissä sisätiloissa.

Ensimmäisen tarkastuksen ajankohta määräytyy käsisammuttimen valmistusajankohdasta.

10 §
Käsisammuttimen huoltovälit

Nestesammuttimien enimmäishuoltoväli on viisi vuotta. Muiden käsisammuttimien enimmäishuoltoväli on kymmenen vuotta. Ensimmäisen huollon ajankohta määräytyy käsisammuttimen valmistusajankohdasta.

Lisäksi käsisammutin on huollettava jokaisen käyttökerran jälkeen. Käsisammutin on huollettava myös silloin, kun tarkastus antaa siihen aihetta, kuitenkin vähintään valmistajan tai maahantuojan ohjeissa mainituin huoltovälein.

11 §
Tarkastus- ja huoltolipukkeet

Käsisammuttimen tarkastuksen jälkeen käsisammuttimeen on kiinnitettävä tarkastuslipuke. Käsisammuttimen huollon jälkeen käsisammuttimeen on kiinnitettävä sekä tarkastus- että huoltolipuke.

Tarkastus- ja huoltolipukkeiden on oltava merkintöineen ympäristön olosuhteet kestäviä. Tarkastus- ja huoltolipukkeet on oltava helposti havaittavissa mutta ne eivät saa peittää sammuttimen käyttö- ja huoltoetikettejä. Tarkastus- ja huoltolipukkeet on kiinnitettävä tarramenetelmällä käsisammuttimeen siten, että näkyvillä on vain viimeisimmät tarkastus- ja huoltolipukkeet.

Tarkastuslipukkeessa on oltava seuraavat tiedot:

1) tarkastuksen ajankohta (päivämäärä/ kuukausi/vuosi);

2) seuraavan tarkastuksen ajankohta (kuukausi/vuosi);

3) tarkastuksen suorittaneen henkilön nimikirjoitus;

4) painettuna käsisammutinliikkeen nimi ja osoite.

Huoltolipukkeessa on oltava seuraavat tiedot:

1) huollon ajankohta (päivämäärä/kuukausi/vuosi);

2) huollon suorittaneen henkilön nimikirjoitus;

3) painettuna käsisammutinliikkeen nimi ja osoite.

12 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2005.

13 §
Siirtymäsäännökset

Sisäasiainministeriön 8 päivänä marraskuuta 1999 antaman määräyksen käsisammuttimien tarkastuksesta ja huollosta (SM-1999-115/Tu-33) mukaiset käsisammutinliikkeet, jotka ovat olleet toiminnassa 30.11.2004, on tehtävä 3 §:ssä tarkoitettu ilmoitus toiminnan jatkumisesta vuoden kuluessa asetuksen voimaan tulosta. Käsisammutinliikkeet, jotka ovat tehneet ilmoituksen toiminnan aloittamisesta määräyksen kumoutumisen jälkeen mutta ennen asetuksen voimaan tuloa, ei tarvitse tehdä uutta ilmoitusta, jos tänä aikana turvatekniikan keskukselle lähetyssä ilmoituksessa mainituissa asioissa ei ole tapahtunut muutoksia.

Sisäasiainministeriön 8 päivänä marraskuuta 1999 antaman määräyksen käsisammuttimien tarkastuksesta ja huollosta (SM-1999-115/Tu-33) nojalla myönnetyt vastuuhenkilön pätevyystodistukset vastaavat tässä asetuksessa tarkoitettua pätevyystodistusta ja niiden uusimista koskee, mitä on säädetty tässä asetuksessa.

Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 2005

Sisäasiainministeri
Kari Rajamäki

Yli-insinööri
Jaana Rajakko

Lähde: www.finlex.fi